Selailin vanhaa Suomen Kuvalehteä ja löysin kauniin runon joka minun on ihan pakko kirjata ylös.
Lumihiutaleet
Lumihiutaleet harsoon hienoon
nyt käärivät martaan maan,
sadun aikaan talvisen tienoon
kuin unten unnuillaan.
Ne leijuu kuin valkeat perhot,
kidekuurassa karkeloi
kuun eess` on kuin valkeat verhot
yli tien hämyn tiut soi.
Ne muuttavat männynneulan,
kristalliksi pienenkin puun,
kun aurinko kuin läpi seulan
luo maailman muun.
Sun ihmiskatseesi kohtaa
iäisyyksien ihme vain
säde ripsien raossa hohtaa
avaruuksia heijastain.
Elos kuiluhun täyttyy lunta,
otit ankaran askelees,
levon saat, näet valkoista unta,
nyt on sielusi suuri ja sees.
Oulunkylässä 13.1. 1927
Kommentit