Maaseudulle tullessa elämä vaikuttaa uneliaalta ja hiljaiselta.  Vähän aikaa seurailtuani tapahtumat alkavat piirtyä silmiin ja ajatuksiin.  Pellot ovat vielä mustia, mutta maanviljelijät ovat lähtövalmiita traktoreineen.  Osa maanviljelijöistä on toki kylvänytkin.

Meikäläisen kasvimaallakin on jo muutama lapionpisto tehtynä.  Olen parin päivän sisällä istuttanut syyshortensia, luumupuun (Kuntalan punaluumu) ja alppiruusun (Mikkeli).  Kesäkukkien kanssa en aio tänä vuonna kiirehtiä.  Vielä voi tulla pakkasia monta kertaa. 

Linnut perustavat perheitä.  Erityisesti rastaat ovat olleet aktiivisia.  Ne ajavat häiritsevät varikset joukolla pois pesintää häiritsemästä.  Monta muutakin tapahtumaa olen huomannut näinä parina päivänä, minkä olen viettänyt täällä maaseudulla mökin pihallamme.

Kaikki mitä omin silmin näet, omin korvin kuulet ja nenällä haistat, niiden yhteissumma on kevään tunnelma.  Jopa ojassa nähty sammakonkutu ja lähistöltä kuultu kurnutus.   Pellon toisella laidalla kukkiva raita on kaunis. 

Metsä kauniissa keväisessä auringonpaisteessa kutsuu luokseen.