Polku alkaa pihamaalta.  Viime kesänä rakennetun poroaidan pätkät toimivat porttina polulle.

  Luontopolkuni ei saa liiaksi erottua metsästä.  Yritän istuttaa sinne kasveja, jotka voisivat olla luonnollisesti levinneitä.  Sitä voivat olla nykyisin myös esim. kurttulehtiruusu, monen vihaama kukka.  Luontopolkuni reunustama metsä on niin kivikkoinen ja karu, jos joku kasvi siellä pystyy kasvamaan, niin se saa siellä kasvaa.

Maaseutu ympäristönä inspiroi monenlaiseen tekemiseen.  Oman puutarhan rakentaminen luonnon muovaaman kauneuden jatkoksi on haastavaa.

  Tällaisia kun löytää polultaan niin tulee vähintään iloiseksi.