Voi sitä ininän määrää.  Hyttysten kesä on lyhyt, mutta sitäkin kiihkeämpi.  Ne viettävät sateen jälkeen verenimentäjuhlia, joihin muut ovat pakotettuja osallistumaan.  Päivät ja illat kuluvat käsiä yhteen läpsytellessä.

Sateen jälkeen kukat näyttävät hehkuvan vielä kauniimmin kuin muuten.  Vesi on jokaiselle elolliselle tärkein eliksiiri.  Ilman sadetta ei tule kukkia, ei satoa eikä kasvua.  Toisinaan sitä tuskittelee sadetta ja manailee.  Kaikki vihreys on kuitenkin sateen ansiota, joten kiitän sadetta kasvusta ja kukinnasta.

Juhannusruusukin yltyi kukkimaan viikkoa ennen juhannusta.  Kukassa ovat myös lupiinit, alppiruusu, iirikset, akileijat, pieni kevätsydän ja tietenkin vihdoin istutetut, ostetut kesäkukkaset.

Sipulit ovat kasvaneet komeasti ja pinaatti ehti kukkaan.  Olisi töytynyt korjata satoa jo viikko sitten.  Se onkin harmi tässä mökillä kasvattamisessa, että ei näe kaikkea kasvua kuin viikon välein.  Jos istuttelee paljon hoidettavia kasveja, niin viikonloput menevät niitä hoidellessa.  Ei näin mökillä silti tarvitse olla niin tiptop.  Onneksi siippa hoitelee ruohonleikkut ja muut isommat hommat.