Yllätin itseni selailemasta vanhoja juttuja ja pari sellaista pyrki tähän juttuun.

 

Pimeys

laskeutuu lumeen

jättää jälkensä

valkoisuuteen.

   

 

Laiskurit ja ylienergiset

 

Laiskuus on taidetta. Ei riitä, että mennään siitä mistä aita on matalin. On mentävä siitä mistä aita on auki. Kaikki mitä ei voi istuen tai maaten tehdä on turhaa liikettä. Laiskuus voi olla luovuuttakin.

 

Ylienergisiä ihmisiä riittää joka lähtöön. He ovat niitä, jotka kuudelta maanantaiaamuna ovat silmät sirkeinä valmiina päivän töihin. He ovat niitä, jotka sunnuntaiaamuna tai muuna vapaapäivänä tiskaavat astioita tai imuroivat seitsemältä aamulla, kun muut haluaisivat nukkua. Liput liehuen he ovat mukana jokaisessa tapahtumassa mikä järjestetään sadan kilometrin säteellä. Avuttomina laiskurit seuraavat sivusta miten tämä pyörremyrsky järjestelee vaikka kuinka suuret juhlat yksinään alusta loppuun.

 

Ovatkohan ylienergiset ihmiset saaneet syntymässään ylimääräisen geenin, siivousgeenin. Se antaa sysäyksen mitä omituisempana vuorokauden aikana. Hitaat tallukat jäävät alle mennen tullen. Jokaisessa suvussa ja työpaikalla on ainakin yksi tällainen, jota toiset koettavat kartella. Laiskuudessakin on se huono puoli, että laiska ihminen ei ole kaikkein suosituin. Tosilaiska ei silti viitsi seurustellakaan.