Luontopolun tekeminen metsään ei ole vaikeaa, jos sinne ei istuta mitään. Istuttaminen ja sen suunnittelu vie aikaa, rahaa ja hermoja. Mitä kasveja voi istuttaa sinne, etteivät ne kuole heti seuraavan kuukauden ja viimeistään seuraavan talven aikana. Kasvien täytyy olla kuivuuden kestäviä ja ne eivät saa olla hallanarkoja. Siinä on kaksi ensimmäisenä tulevaa asiaa, jotka täytyy muistaa.
Kirjoista ja lehdistä tutkimalla saa hyvää tietoa, mutta kokemusta ei korvaa mikään. Mitkä kasvit sopivat juuri minun käyttööni? Kannattaa aloittaa hitaasti ja kokeilemalla. Rahaa kuluu vähemmän eikä harmita niin paljon jos kokeilu ei onnistukaan. Amatööripuutarhuri ei välttämättä hallitse kaikkea, mikä liittyy istutukseen ja hoitamiseen. Uuden luominen on kuitenkin hauskaa ja onnistumisen tunnetta ei voita mikään.
 
Luontopolun tehtävä on terapeuttinen. Sen suunnitteleminen (luominen), tekemisvaihe ja vihdoin valmistuminen ja siitä nauttiminen antavat onnistumisen tunteen. Plussaa on, jos sen näkevät kävijätkin ja saavat siitä elämyksen tai muiston. Ehkä heille tulee sykäyksenomainen tunne oman luontopolun rakentamisesta.
Ensimmäisen lapionpiston tehdessäni sain mieleeni kuvan entisaikojen maan raivaajista. He tekivät peltonsa metsästä tai suosta. Lapioni kolahti kiveen ensimmäisen vastoinkäymisen merkiksi. Tiesin, että rankkaa tulee olemaan, jos tähän kiviseen metsikköön jotain istutan. Kanki käteen ja vääntämään. Kyllähän se kivi nousi maasta. Onneksi ensimmäinen kivi ei ollut kuin parin pääkallon kokoinen.
Ensimmäinen istutuskasvi tulee olemaan alppiruusu tai atsalea. Laadun tulee olla pohjolankestävä. Seuraavana syksynä voisi olla lumikellosipuleiden istutus. On mielenkiintoista luoda uutta, joka kasvaa ja komistuu joka vuosi, toivottavasti.

 

Kukkien loisto hohtaa metsää vasten. Se on hieno näky. Karu metsä, josta nousee värikkäät kukat. Kukat näyttävät kauniimmilta kuin niitä ympäröivät ruskeammat puunrungot ja havujen pistävä vihreys.
Ensimmäiset kasvit
 
Hertta vuorenkilpi on helppo kasvi. Vähän varjoa niin kasvi rehottaa vuodesta toiseen. Siirsin sellaisen polkuni varteen. Sulkasaniainen seurasi Herttaa. 
 
Luonnonmukaiset kasvit selviytyvät paremmin kuin kaukaa tuodut taimet. Jokainen piha on omanlaisensa. jokaisella pihalla on suojaisia paikkoja, joihin voi laittaa arempia kasveja.
 
Keväinen kurjen huuto herättää kummastelemaan luontoa, kasvien nousua maasta, kevätsäätä ja taivaan sineä. Kylmä kevät aiheuttaa melkein trauman. Kesää on odotettava kauemmin. Kesä on niin lyhyt. Kylmä kevät ja lyhyt kesä ovat lämpimästä pitäville raskasta. Onhan kuitenkin valoa. Sitä ihmiset ja kasvit kaipaavat.
 
 
 
Mongolian vaahtera viihtyy ohjeen mukaan Suomessa melkein Lappiin saakka. Nähtäväksi jää viihtyykö se meidän puutarhassamme. Nimi on eksoottinen ja minua kiehtoi punainen väri, jonka puu saa syksyllä ylleen.

 

 

Polkuni varrelta
 
Polkuni varrella voi nähdä kyykäärmeen matelevan tai lehtokurpan hautovan muniaan.
 
Atsalean ja alppiruusun nuput aukeavat mäntyjen keskellä. Metsästä on tulossa puutarha tai ainakin puutarhapolku metsän keskelle.
 
Puupinon päällä poikasiaan lämmittävä mustarastas on hiljaa ja liikkumatta. 
Mustarastas on viekas marjojen varastelija. Se tepastelee puskien alta, suojaan ympäröivään metsikköön.
 
 
Kesä on mukava kun ei ole liian lämmintä. Helle tukahduttaa kasvit ja ihmiset. Varsinkin juuri istutetut kasvit suorastaan anelevat vettä juurilleen.