Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
     
Kirjoittaja
rap

Kerron puutarhani edistymisestä ja tapahtumista.  Puutarhani sijaitsee Satakunnassa. Harrastan kirjoittamista ja valokuvaamistani puutarhan lisäksi. Välillä livahdan keittiön puolelle ruuan laittoon. 

  Oman sivuni osoite on www.railiparkkinen.nettisivu.org josta löytyy muiden harrastusteni tuotoksia.

Kategoriat
Arkisto
2012
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Helmikuu
Tammikuu
2011
Joulukuu
Marraskuu
Lokakuu
Syyskuu
Elokuu
Heinäkuu
Kesäkuu
Toukokuu
Huhtikuu
Maaliskuu
Kävijälaskuri
web-counters.org *click*
Suositut sivut
Kaikenlaisia kirjoja
Puutarhablogeja
Liikuntablogi
Kukkien ystävä

Kello
Kirjani

 Runokirja lapselle tai luonnonystävälle

Kevät etenee

10.03.2012 - 12:04 / Kategoriat: luonto, maaseutu, metsä, runo

Luonnossa liikkuessa on kiva seurata kevään edistymistä.  Vasta viikko sitten pakkanen paukkui ja rusakon tai jäniksen jäljet hangen pinnalla erottuivat hienosti.  Pajut alkoivat kasvattaa kissojaan.  Tässä pieni muutama vuosi sitten julkaisemani runo kirjastani Kissanunta


Pajunkissojen aikaan


Pajujen lapset

pienet kissanpennut

tupsahtavat maailmaan

maalishuhtikuussa


ihmetellen

kurkistellen

yltyvät ne kukkimaan

maalishuhtikuussa


aika keväinen

aika auringon

pistää kollit nauramaan

maalishuhtikuussa.


 

Larin-Kyöstin runo

09.01.2012 - 17:40 / Kategoriat: luonto, runo

Selailin vanhaa Suomen Kuvalehteä ja löysin kauniin runon joka minun on ihan pakko kirjata ylös.

Lumihiutaleet                                                           

Lumihiutaleet harsoon hienoon

nyt käärivät martaan maan,

sadun aikaan talvisen tienoon

kuin unten unnuillaan.

 

Ne leijuu kuin valkeat perhot,

kidekuurassa karkeloi

kuun eess` on kuin valkeat verhot

yli tien hämyn tiut soi.

 

Ne muuttavat männynneulan,

kristalliksi pienenkin puun,

kun aurinko kuin läpi seulan

luo maailman muun.

 

Sun ihmiskatseesi kohtaa

iäisyyksien ihme vain

säde ripsien raossa hohtaa

avaruuksia heijastain.

 

Elos kuiluhun täyttyy lunta,

otit ankaran askelees,

levon saat, näet valkoista unta,

nyt on sielusi suuri ja sees.

Oulunkylässä 13.1. 1927

Runoilua ja pakinaa

06.12.2011 - 09:50 / Kategoriat: runo, pakina

Yllätin itseni selailemasta vanhoja juttuja ja pari sellaista pyrki tähän juttuun.

 

Pimeys

laskeutuu lumeen

jättää jälkensä

valkoisuuteen.

   

 

Laiskurit ja ylienergiset


 

Laiskuus on taidetta. Ei riitä, että mennään siitä mistä aita on matalin. On mentävä siitä mistä aita on auki. Kaikki mitä ei voi istuen tai maaten tehdä on turhaa liikettä. Laiskuus voi olla luovuuttakin.


 

Ylienergisiä ihmisiä riittää joka lähtöön. He ovat niitä, jotka kuudelta maanantaiaamuna ovat silmät sirkeinä valmiina päivän töihin. He ovat niitä, jotka sunnuntaiaamuna tai muuna vapaapäivänä tiskaavat astioita tai imuroivat seitsemältä aamulla, kun muut haluaisivat nukkua. Liput liehuen he ovat mukana jokaisessa tapahtumassa mikä järjestetään sadan kilometrin säteellä. Avuttomina laiskurit seuraavat sivusta miten tämä pyörremyrsky järjestelee vaikka kuinka suuret juhlat yksinään alusta loppuun.


 

Ovatkohan ylienergiset ihmiset saaneet syntymässään ylimääräisen geenin, siivousgeenin. Se antaa sysäyksen mitä omituisempana vuorokauden aikana. Hitaat tallukat jäävät alle mennen tullen. Jokaisessa suvussa ja työpaikalla on ainakin yksi tällainen, jota toiset koettavat kartella. Laiskuudessakin on se huono puoli, että laiska ihminen ei ole kaikkein suosituin. Tosilaiska ei silti viitsi seurustellakaan.

 

 

MAINOS