Kirjoittaja
rap
 
Kerron puutarhani edistymisestä ja tapahtumista. Puutarhani sijaitsee Satakunnassa. Harrastan kirjoittamista ja valokuvaamistani puutarhan lisäksi. Välillä livahdan keittiön puolelle ruuan laittoon.
Oman sivuni osoite on www.railiparkkinen.nettisivu.org josta löytyy muiden harrastusteni tuotoksia.
Kirjani
 Runokirja lapselle tai luonnonystävälle
|
Helatorstaita vietetään sadesäässä. Luontoa ei sade harmita. Kävin äsken kiertelemässä puutarhassa sateenvarjon kanssa ja kuuntelin luonnon ääniä. Oli niin monen laista sirkutusta ja siipien suhinaa. Nyt on kiireisin aika pesänrakentamisessa. Räystään allekin ovat jo pääskyset asettumassa. Heleän vihreäksi on ympäristö muuttunut.
Pääsin vihdoin eilen kasvimaan kimppuun. Möyhensin mullan ja annoin vähän kasvuvoimaa lisää. Kuukausi sitten ostetut siemenet pääsivät alkamaan kasvunsa. Porkkanat, kyssäkaalit, salaatti ja sipulit näin ensimmäiseksi. Porkkanat istutin nauhassa kun en niin pidä harventamisesta.
Parin viikon päästä alkaa kesäloma ja silloin toivottavasti näen taimia kasvimaan pinnalla, ettei kaikki vaivannäkö ole ollut turhaa. Istuttaminen on mukavaa, mutta kasvamisen seuraaminen ja sadonkorjuu on yhtä hauskaa. 
.
Kukkia kaikille äideille. Olen kyllä irtokukkia vastaan, mutta sellaisia kukkia on mukava saada jotka on ilona seuraavinakin vuosina. Kylmä oli tämäkin viikonloppu. Lauantaina satoi, mutta sain härkäpavut istutettua navetan seinustalle. Ensimmäinen kokemus niistä tuli siis koettua. Toivottavasti tulee satoakin. Jonkun verran oli kesä edistynyt siellä mökillä. Puissa ei kyllä ollut oikein edes hiirenkorvia. käki kyllä jo kukkui aamulla. Pakkasen puolella oli lämpötila aamulla.
Aurinko sentään näyttäytyi näin äitienpäivänä.
 Viime vuonna istutin jo kukkineet narsissit sinne tänne. Hienosti ne kukkivat karussa maassa.
Kävin rautakaupan puutarhamyymälässä ja nappasin mukaani mukavan katalogin jossa on tavallisemmat kasvit ja menestymispaikat. Tietysti se oli mainoslehtinen, mutta sen voisi säilyttää seuraavaa vuotta varten.
 Lehdykäisen nimi on Puutarhan ilo. Sopiva nimi sille. Siellä olisi ollut paljon mukaan ostettavaa. Hillitsin kuitenkin itseni ja ostin vain puisia laattoja kasvimaan polkua varten. Vielä ei ole kesäkukkien aika pitkään aikaan. Kukkia voi jo ihailla luonnossakin. Valkovuokot ovat ryhtyneet kukkimaan. Onhan kohta äitienpäivä. Haluaisin joskus yrittää siirtää niitä metsäpolkuni varteen maalle. Pohjois-Satakunnassa kun niitä ei ole. Ainakaan meidän mökin läheisyydessä.
Täällä Porissa niitä on joka paikassa. Onneksi nyt sattui kamera lenkille mukaan ja otin kuvan.
Vähän vuokot nyökkivät kun oli niin pilvinen päivä. Ei sekään ole minkään näköinen jos olisi vain yksi kukka, mutta monta tekee jo hienon vaikutuksen.
Nyt voidaan jo sanoa kevään olevan paikalla ja kesää odotellaan. Viimeiset lumet ovat sulaneet metsistä ja pelloilta. Purot kasvavat koskiksi ja virtaavat hurjaa vauhtia kohti merta. Perhoset lentelevät leskenlehdestä toiseen ja odottelevat muiden kukkien aukenemista. Ensimmäinen kyykin on jo nähty. Kyllä se nästä vielä vihreydeksi muuttuu.
  Lankosken kuohuntaa Merikarvialla. Miten puut kestävät kaiken veden. Kai sitä vettä on vain niin lyhyen aikaa keväällä. Juuret ovat lujasti maassa kiinni.
Touhua riittää näin keväällä. On se kumma vain kun säätiedot eivät pidä yhtään paikkaansa. Nytkin luvattiin viikonlopuksi auringonpaistetta ja lämmintä. Eilenillalla perjantaina satoi vettä. Nyt on pilvistä ja tuulee kylmästi. Onkohan maailmankirjat niin sekaisin ettei meteorologitkaan tiedä minkälaista säätä on luvassa.
Olen silti päässyt muutamana päivän mullassa möyrimään. Istutin rivitalon takapihalle aikaisemmin istutetun pallotuijan viereen Japaninakileijan jolla on siniset kukat, sekä Aubrieta hybridin, sen suomenkielistä nimeä en muista. Kylmänkukka pääsi myös kukkapenkkiini.
Maalla istutin pari viikkoa ruukussa olleen Puksipuun. Istutin sen maahan. Katsotaan ensi talvena miten kasvn käy. Metsäpolkuni varteen lisäsin Marjatanalppiruusu Haagan. Sen pitäisi olla kestävä. Luvataan pärjäävän 1-5 kasvualueilla.
Pääsin sentään mökilläkin vähän aloittelemaan keväthommia. Sain kevätruiskutuksen tehtyä. Lauantaina kun oli kylmä niin ahersin pajuaitaa pystyyn. Vähän harva siitä tuli, mutta toivottavasti pystypuut alkavat vihertää. Sen verran oli kosteata ettei ainakaan siitä ole kiinni. Aidan on tarkoitus vähän peittää kompostia näkymästä pihaan.
  
Olihan siellä vähän jotakin kasvanutkin. Ruttojuuren kukat olivat nousseet maanpinnalle. Kukat saavat ensiksi kukoistaa, ennenkuin suuret lehdet ilmestyvät. Tulppaaneitakaan ei myyrä ollut syönyt. Muutaman sentit olivat varret kasvaneet.
Kävin eilen ostamassa pari multasäkkiä ja pallotuijan. Niin kylmä oli vielä tänä aamuna, pakkasta oli. En päässyt vieläkään istuttamaan. Kai se kesä sieltä vielä tulee, uskon näin.
  Heinät kohta kasvavat.
Näin kauniin kortin sain Ukrainasta.
Kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai, sukkasunnuntai ja matkamaanantai. Vai miten se nyt meni. meille se maanantai tarkoitti kotiin siirtymistä mökiltä. Kylmää oli, mutta sai ainakin levätä arkisen aherruksen lomassa. Pääsin sentään vähän istuttamisen makuun kun laitoin samettikukat esikasvatukseen. Kuistilla on hyvä kasvattaa siemeniä kun ei ole liian kuuma, eikä liian kylmä.
Ajankulukseni kuvailin pihan eläimiä, lähinnä lintuja. Oravankin sain tähtäimeen. Eihän ne minua kovin liki päästä, mutta kuvaaminen on niin hauskaa ettei ole väliä vaikkei kaikki onnistukaan niin hyvin.
  
Kylläpä lämpimät kevätpäivät antavat odottaa itseään. Talvipomppa päällä, pipo päässä ja hanskat kädessä. Siinä varustus puutarhatöihin. Omenapuiden talvivarustuksia poistin ja katkoin oksia. Mökillä on pakko vähän aloitella kevättöitä kun en pääse joka päivä tai edes joka viikko täällä käymään. Aurinkoista on, mutta tuntuu ettei se lämmitä yhtään. Linnutkin käyvät kilvan ruokintapaikalla. Oravakin jemmaa ruokaa poskiinsa ja kantaa sitä kätköihinsä.
Kameran kanssa olen liikkunut luonnossa. Kuvaamisessa menee aika aivan juoksemalla. On hienoa tähtäillä kameralla lintuja ja luonnon heräämistä. Tähän juttuun en kuvia saanut. Täällä maalla nuo nettiyhteydet ovat niin heikot, että kuvien lataaminen kestää ikuisuuden jos onnistuu ollenkaan.
Lunta on vielä metsissä vaikka kuinka paljon. Pakkasesta on se hyöty, että hankikantoa on. Metsässä on mukava liikkua kun ei uppoa polviin saakka. Kylmästä huolimatta ojanpientareilla leskenlehdet kukkivat jo täyttä päätä. Nokkosperhosenkin näin piipahtavan tutkailemassa, kannattaako vielä tulla ulos. Ei kannata, siivet jähmettvät niinkuin minun sormeni jos otan hanskat pois.
Viimevuotiset leskenlehdet sain näkyviin. Viime vuonna pääsiäinen oli myöhemmin, joten niitä ei voi verrata keskenään.
Ensimmäisenä pukkaavat maan pinnalle raparperi, humala ja syksylla istutetut kukkasipulit. Seinän vierustalla suojassa Päivänlilja yrittää ylöspäin. Nyt on maaliskuun loppu, huhtikuu alkamassa. Liian aikaisin alkuun lähteneet kasvit saattavat tuhoutua yöpakkasissa, joita vielä aivan varmasti tulee.
 Sormet syyhyävät jo multaa tonkimaan ja haravoimaan. On vielä kuitenkin liian aikaista, kun ei asu Rymättylässä, jossa jo uutta perunaa istutetaan maahan. Olen jo hiukan aloitellut keväthommia. Omenapuun oksia katkoin rivitalon puutarhassa. Kevätruiskutus on tarkoitus tehdä lähipäivinä. Mökkipihan omenapuut jätän pääsiäispyhiksi.
Silmut ovat puissa ja pensaissa paisuneet. vähän enemmän lämpöä ja kosteuttta niin kasvu pääsee vauhtiin.
 Kodin Puutarhassa kuvalehden artikkelissa Oksat pois Outi Tuohimaa kirjoittaa omenapuun leikkauksesta. "Jotta puusta kasvaa kaunis ja satoisa, ja jotta se kestää runsaankin sadon painon, sitä pitää muotoilla." "Mutta harvoin edes taitamaton saa puuta ihan pilalle".
Olen itse odottanut sitä runsasta satoa monta vuotta. toiset laadut antavat odottaa satoa. Valkeakuulaasta sain kyllä satoa aika nopeasti, mutta keltakaneli ja lobo ovat vielä sadottomia. Tosin loboa pääsivät mökillä myyrät ja peurat närhimään ja keltakanelilla rivitalon pihassa on kolmas vuosi menossa. Jospa tänä kesänä olisi se antoisa vuosi.
 Kevät on toki ensin, mutta kesä tulee seuraavana. Heinäsirkkojen siritys korvissa soi, jos kuulee sen vielä.
Puutarhan suunnitteleminen etukäteen on puoli voittoa. voi edetä suunnitelman mukaan tai muuttaa sitä töiden etenemisen tahtiin. Puutarha ei tule, eikä saakaan tulla, valmiiksi yhden kesän aikana. Mitä sitä sitten seuraavana vuonna tekisi jos työt on tehty.
Mielestäni parasta puutarhan tekemisessä on uuden luominen. Ei se sitten enää hauskaa ole jos ei ole mitään uudistettavaa. Muutoksia saa ja pitää tehdä puutarhassa vuosittain. Kasveja kuolee tai ne rönsyilevät liikaa.
Olen viimesyksynä aloittanut puutarhan uudistamisen mökkipihalla. Kasvimaata pienennettin ja aikeissa on perustaa siihen kukkiva keidas. Tässä on kuvassa aihio minkä viime syksynä sain aikaiseksi. Siitä on tänä keväänä tarkoitus jatkaa. Töitä on paljon.
 Tulppaanit ja muut sipulit on istutettu. Koska mökki on ihan maaseudulla siellä ovat riesana myyrät, rusakot ja muut eläimet. Voi olla ettei maasta nouse tulppaanin tulppaania.
Sain kortin Japanista, jossa oli kuvattuna kivipuutarha talvella. Se ei ole runsautta vaan yksinkertaisen kaunista. Siitä on riisuttu kaikki ylimäätäinen. Suomalainen puutarhakulttuuri alkaa olla liian rönsyilevää. Kukkia on liian paljon ja monivärisiä yhdessä kohteessa. Täytyykin yrittää joku kohta puutarhassani laittaa vähän japanilaiseen kuosiin. Suomalaiset ja japanilaiset ovat mieleltään samanlaisia. Hekin haluaisivat hiljaisuutta ja rauhaa. Me sitä saamme helposti kun vain menemme metsään tai vesille. Japanilaisilla se on vaikeampaa.
Pakkasta on piisannut. Eilenkään ei tarjennut mennä lenkille, vaan oli jumpattava sisllä. Aurinko kyllä paistoi. Kävin sentään takapihalla vähän valokuvaamassa. Pihapatsas oli saanut lumikruunun päähänsä.
 Sitä ei pakkaset kiusaa niinkuin ihmisiä. Minäkin olen ennen kestänyt pakkasessa liikkumista paremmin. Pyöräilinkin työmatkoja pakkasessa. Onko se laiskuutta vai vain ikääntymiseen liittyvää kestokyvyn heikkenemistä.
Valokuvaaminenkin on vaikeaa pakkasella. Kamera ei kestä kauaa kovaa pakkasta. Siiryinkin sisälle kuvaamaan. Olen ideoinut itselleni taulun kolmesta laattamallista ja kirpparilta ostetusta valokuvakehyksestä. Se koristaa nyt keittiön seinää.
Puutarhablogi vaatii välillä kukkasenkuvia. Sain Latviasta kauniin orvokkikortin. Sitä on mukava ihailla kun kevät on vielä kaukana, eivätkä sisäkukatkaan liiemmin kukoista. Puutarhalehdet alkavat kiinnostaa ja suunnitelmat istutuksista muhia päässä. Ensimmäinen siemenkuvastokin jo tupsahti postilaatikkoon. Korpikankaan siemen www.korpikangassiemen.fi olen sieltä muutaman kerran tilannut ja saanut mitä olen halunnut. Se on sitten eri asia miten ne ovat kasvaneet ammattitaidottomassa hoidossani. Orvokit taitavat olla kukkia, jotka jokainen saa kukkimaan.
Talven puutarha on valkoista, pehmeää samettia. Viimein kasvitkin pääsivät talven lepoon lumettoman ja lämpimän alkutalven jälkeen.
Maalla pääsee erilailla seuraamaan luontoa. Metsä huurtuu kun pakkanen paukkuu. Vasta satanut lumi pysyy oksilla monta päivää. Aurinkokin yllätti saapumalla valaisemaan talvisen näkymän.
Tuvassa on lämmin, leivinuunissa kohise tuli, sähkökatkoista ei enää tietoakaan. Harmittaa vähän kun tänään on lähdettävä kaupunkiin. Huomenna odottaa työpäivä.
Täältä syrjäkylältä olisi hankalaa käydä töissä. Bensakin on kallista. Toisaalta voi olla, että tähän idylliin tuskastuisi jonkun ajan kuluttua. Hiljaisuus ja tapahtumattomuus voisi alkaa haitata. Vuorottelemalla asuinpaikkaa saa aina maalla virkistyksen ja jaksaa pitkän aikaa kaupungin hälyä.
 Oli ihan pakko laittaa edes yksi viime kesäinen kuva muistuttamaan tulevasta keväästä ja kesästä. Pidän minä syksystäkin erittäin paljon. Pimeät päivät vain vaativat enemmän tsemppaamista. Silloin haluaa löytää jotain piristystä päivään.
Aurinko sentään nousi metsän takaa. Matalalla se näin marraskuussa on.
 Pikkujoulun vietto maalla sujui ihan mukavasti. Kesäisen tuntuinen sää ei oikein joulumieltä nostattanut.
 Aurinko valaisi pihan ja nurmikko vihersi. Lämmin syksy on tehnyr sellaisen tempun, että kukkasipulit ovat osittain nousseet pintaan. Voi olla, ettei keväällä saakaan ihailla kukkaloistoa.
Kinkku(pieni) paistui leivinuunissa ja imelletty perunalaatikko vierellä. Mahtavalta ne maistuivat auringonpaisteessakin. Linnutkin kävivät meitä ilahduttamassa.
 Kenties on parempi kuiva keli ilman lunta, kuin musta vesikeli joka vallitsee nyt kun kirjoitan tätä. Toivon mukaan luntakin saadaan jossain vaiheessa talvea.
Pihan ensimmäiset vierailijat ovat tulleet. Lintulaudan pystyttämisen jälkeen talitintit ja muut pikkulinnut alkoivat siipeillä pihassa ja puiden oksilla. Kyllä taas saadaan kantaa auringonkukan siemeniä ja jyviä siivekkäille.
 Varikset ja harakatkin osallistuvat juhlintaan, mutta niillä on työtä saada siemeniä koska ruokapaikka on niille hankalampi. Ne eivät saa heilautettua siemeniä maahan. Toki niillekin joskus heitetään makupalaa.
Kävi meillä rivitalon pihassa isompikin eläin. En ihan kunnolla saanut sitä kuvattua, mutta kyllä kuvasta komean ketun tunnistaa.
 Eläimiä on mukava seurata ikkunasta. Kaikki ne kuitenkin pelkäävät ihmisiä kuten oikein onkin.
Ruskan aikana on ihana ulkoilla jä nauttia värikylvystä. Aurinko paistaa ja puut hehkuvat. Kerrankin on kuuleman mukaan etelässä parempi ruska kuin Lapissa.
Kameran kanssa on mukava seikkailla teillä ja poluilla. Aina löytyyjotain kuvattavaa luonnosta ja puutarhasta. Vielä on ollut niin lämmintäkin, että kukat jaksavat kukkia. Dahliat kukoistavat kun vaan on tarpeeksi lämmintä.
Kehäkukatkin ilahduttavat minua. On jo kolme vuotta kun olen ne taimina istuttanut ja ne siementävät seuraksi vuodeksi ihailtavaa. Ikävä kyllä dahlia menehtyy heti kun tulee hallaa. Ne olisi talvetettava kellarissa tai viherhuoneessa. Niitä minulla ei ole. Taidan ostaa kuitenkin ensi vuonnakin dahlian. Se on menestynyt paremmin kuin pelargonia.
Elämme ruskan aikaa. Tosin sade latistaa värit harmaiksi aika usein. Ulkona on mukava puuhailla sateettomana aikana. Värejä on muuallakin kuin puutarhan kukissa, jotka jo alkavat olla tiensä päässä tältä kesältä. Onneksi vielä voi istuttaa ja uneksia seuraavan kesän kukkaloistosta.
Pihakoivut kellastuvat mökillä ensimmäisenä. Vanhoja nuo ovatkin. Se ehkä vaikuttaa asiaan. Haravointi on seuraavaksi vuorossa. Asiantuntijat sanovat, että haravointijätteet olisi hyvä jättää paikoilleen tai haravoida ne puiden ja pensaiden alle tai kasvimaalle. Ne antavat lannoitusta maahan eikä lehtiä tarvitse erikseen kompostoida.
Sateenkaarenpää oli aika lähellä tällä kertaa mökillä. Aarretta ei löytynyt, ainakaan rahallista. Syksyn kauneutta ihailin puutarhassa ja metsässä. Kukkasipuleita tuli istutettua n. 250 kpl. toivottavasti myyrät eivät intoudu sipulinsyötiin. Tuomenoksia ja -silppua hiukan laitettiin päälle, mutta saa nyt nähdä mitä tapahtuu.
Dahlia kukkii vielä aivan hurjasti. Ensimmäiset pakkaset kyllä sen vievät, mutta hetken saan vielä ihailla kukkaa.
 Puolukoita ei ollutkaan niin paljon kuin luulin. En tiedä oliko joku ehtinyt ensin vai mitä oli tapahtunut. Kolmisen litraa vain tuli noukittua. Vähän noukin sieniäkin, kangasrouskuja suolasieniksi. Olen sienenpoiminnassa aivan noviisi. Kaikki on kuitenkin kotiinpäin.
11.09.2011 - 11:14 / Kategoriat: puutarha
Tänä kauniina sunnuntaiaamuna tehtiin rivitalopuutarhassa pientä siistimis-ja perkaushommaa. Omenapuukin karsittiin melkein oksattomaksi. Ainoastaan pari oksaa jätettiin linnunruokintaa ja lyhtyjen asettamista varten. Syynä puun karsimiseen oli muumiotauti. Katsotaan ensi kevääseen saakka tuleeko puuhun vielä oksia. Muumiotauti ei häviä kyllä minnekään. On pakko oikeastaan kaataa koko puu jä hävittää oksat ettei tauti tartu viereiseen puuhun.
Ihan vielä ei raaskinut hävittää kaikkea kukkapenkeistä. Vielä on vihreää jäljellä. Talvikuntoon laittamiseen on vielä aikaa. Linnut jo käyvät tutkimusretkellä mihin ruokintapaikkaan olisi parasta tehdä syömisretkiä.
Tällä kertaa en saa kuvaakaan tähän kirjoituksen kaunistukseksi kun tietokone hajosi tässä männäviikolla ja korjaus oli niin raju, että kone tyhjeni kokonaan. Toivottavasti saan ladattua kuvia jossain vaiheessa lisää.
Pieni kesälomani alkoi puiden kärräämisellä puusuuliin. Se on hienoa hommaa. Työ ei vaadi muuta kuin hidasta ruumiin liikettä ja ajatus voi lennellä missä vain. Mietin puutarhatöitä, kirjoittamista ja valokuvaamista. Niiden yhdistäminen on ollut pääasioita harrastamisessani. Sain juuri valmiiksi pienen runokirjan johon yhdistin valokuviani. Kirjan nimi on Metsään tahtoisin. Omakustanne tietenkin.Julkaisin sen Bodin kautta.
Puutarhassa on menossa istutus-ja suunnittelukausi. Kävimme Turussa kasvitieteelisessä puutarhassa tutustumassa ja ostin sieltä matkamuistoksi pähkinäpensaan taimen. Istutin se mongolianvaahteran viereen mökille. Kaupungissa jaoin raparperin ja toinosan mökille. Raparperia en ole aiemmin jakanut, saa nähdä miten käy.
Aiomme pienentää kasvimaata ja istuttaa sipulikasveja ja perennoja ympyrään johon tulee keskelle oleskelualue. sipulit on jo tilattu ja maankääntö aloitettu. Hommia vielä riittää jos vain selkä kestää. Kääntämiseen on vain kaksi kättä ja lapio.
Kesäkukat ovat pian muisto vain, mutta toivottavasti penkin kaunistukseksi pystytetty ja maalattu pienoispatsas pysyisi kunnossa ensi kesään. En silti missään nimessä toivo lämpimiä ilmoja talveksi. Musta talvi olisi minulle kauhistus.
Kesäkukista kaikkein parhaiten ovat monena vuonna menestyneet samettikukat. Ne vain runsastuvat syksyä kohti mennessä. Ainoina siemenistä istuttamani, jotka ovat kasvaneet. Toisaalta minulla on vielä oppimista kasvupaikan suhteen. Kaikki kukat eivät menesty joka paikassa.
Olen istuttanut kirsikkapuun versoja ja odotan jännittyneenä säilyvätkö ne talven yli ja kasvavatko ne. Tosin lähistöllä liikkuu rusakko tai useampi. Niitä vastaan on suojattava taimet. Lisäksi myyrät alhaalta ja peurat ylhäältä vainoavat taimiani. Harrastaja puutarhuri on ahtaalla taimiensa puolustajana,
07.08.2011 - 16:01 / Kategoriat: puutarha
Viikonloppu on vierähtänyt marjojen poiminnassa ja niiden mehustamisessa. Sadekin meinasi yllättää ja yllättikin, mutta sain sentään parin mehustimellisen verran marjoja poimittua. Toinen mustaa ja toinen punaista. Ehdin sentään vähän metsäänkin vadelmia poimimaan. Ne ovat niin hyviä, että niitä kannattaa poimia vaikka ovatkin vähän pienenlaisia. Matoja niissä ei paljon ollut. Kanttarellejakin kävin katsastamassa, ne olivat jonkun verran kuivuneet parin viikon lämpimän jälkeen.
Sadonkorjuu alkaa olla hyvässä jamassa. Kesäloman alkaessa parin viikon päästä kaikki olisi tehtynä voisi oikein vähän lomailla. Tosin silloin on tiedossa puiden liiteriin kärräämistä ja syysistutuksia. Eihän ne työt lopu koskaan puutarhassa ja pihamaalla.
Heinäkuun helteet ovat saaneet kukkani kukkimaan ja pieniä satotoiveitakin on. Tarhapäivänlilja on aukaissut kauniit kaksiväriset kukkansa. Siinä on nuppujakin vielä varalla.
Keijunmekko on kohta päätepisteessä. Se kurottautuu kohti taivasta aitaan kiinnitetyssä oksassa. Tämä on toinen vuosi kun oksa on käytössä. Karahka ei mennyt miksikään talven pakkasissa. Kuoria se täytyi tietysti ennen käyttöä.
 Paprikanikin alkavat antaa satoa. En ole varma ehtivätkö ne kypsyä. Mukava kuitenkin, että ne kasvavat.
 Omenapuustakin on odotettavissa satoa. Valkeakuulas on hyvä omena tuoreena, mutta ei oikein hilloksi mielestäni taivu.
Yhden kukkavarren jaksoi sormustinkukkani tänä vuonna kasvattaa. Itsestään siementävä kukka siirtyy paikasta toiseen, kukkapenkkiä kun tulee välillä myllättyä , ei tiedä aina missä kohtaa se tänä vuonna suvaitsee kasvaa. Se on silti sitkeä kasvi. Tämäkin on kukasta otetuista siemenistä muutama vuosi sitten istutettu. Se kasvattaa ensimmäisenä vuonna kukkimattoman version ja vasta seuraavana vuonna se kukkii.
Kukka ei sovi lapsien syötäväksi koska se on lievästi myrkyllinen. Kaunis se on yksinäänkin, mutta ryhmänä monin verroin kauniinpi.
Lähdin mustikan kypsyyttä tarkastelemaan ja otin pienen kipan mukaani piirakkamarjat saadakseni. Onneksi en ottanut isompaa, hyttysiä oli kimpussani enemmän kuin kiinalaisia. Vihdoin itseni koivunoksalla toisella kädellä ja toisella noukin. Sain sentään kipan täyteen. Toivottavasti ensi viikonloppuna on viileämpi tai edes tuulisempi säätila. Sadettakaan en toivo. Sitä on saatu tänäkin viikonloppuna monta milliä.
Kukkiakin ehdin ihailemaan. Lapinvuokkona tuntemani keltaiset kukkaset ovat ehtineet kukintaan saakka. Ne ovat sen verran arkoja etteivät talvehdi maassa vaan ne on talvetettava kellarissa. Monena vuonna ne ovat lähteneet uudestaan kasvuun. Ne sopivat hyvin kesäkukkien seuraksi kukkapenkkiin.
Samettikukat ja ahkeraliisat värittävät kukkapenkkiä mukavasti.
Mökin takapiha on vähän varjoinen ja jää usein huomioimatta. Sinne on istutettuna jostakin saatuja taponlehtiä. Metsästä siirretyt kotkansiivet ovat myös kotiutuneet sinne hyvin. Siellä niiden on hyvä kasvaa. Taponlehtikin saisi siellä levitä, mutta se ei halua lähteä sieltä minnekään. Etupihalle usein istutetaan kaikkea värikästä. Takapihakin kaipaisi vähän lisää väriä. Mieluummin sellaista joka ei vaadi huolenpitoa. Värikäslehtisiäkin varjokasveja varmasti on. Täytyypä taas syksyn tullen tutustua kasvikatalogeihin.
Olen saanut nauttia muutaman päivän ruusujen kukinnasta. Keltainen pensasruusukin on intoutunut kukkimaan. Se ei pidä ollenkaan sateesta, joten nämä hellepäivät ovat kukkien kannalta mukavia. Tietysti minunkin, joka olen saanut niitä ihailla. En hellepäivistä muuten piittaa. Tällaiset pensasruusut sopivat hyvin rivitalonkin puutarhaan. Ne eivat kasva kovin korkeiksi ja niitä on helppo karsimalla pitää sopivan kokoisina.
Navetan päätyyn istuttamani maksaruoho on kasvattanut lähes kämmenen kokoiset lehdet. Samoin tunnistamaton kasvi vieressä kasvattaa aina suuremmat lehdet kuin toisessa paikassa. Lehmien pito on loppunut navetassa 40 vuotta sitten. Mahtaako sitä kasvuvoimaa enää sieltä olla jäljellä. Puucee on tosin lähellä eli navetan vieressä, johon ihmisten lantaa on 100 vuotta samaan paikkaan ulostettu. Joka vuosi se kyllä tyhjennetään. Kaupan lannoitteita en ole käyttänyt. Hienoa on joka tapauksessa, että kukat kasvavat.
Saunavihtojen tuoksu juhannussaunassa tuo mieleen kesäisen koivikon. Juhannus on keskikesää ja siitä alkaa laskeutuminen syksyyn. Kaikki linnut ovat saaneet poikasensa. Lentoharjoitukset alkavat ja muutaman viikon päästä muuttolinnut ovat lähteneet. Ruokaa on hyönteissyöjillä riittänyt.
Tänä vuonna täällä Pohjois-Satakunnassa taitaa tulla hyvä mustikkasato, kun ei ole ollut halloja eikä kuivuutta.
Puutarhatöissä on pieni luppoaika, ruohonleikkuuta ja muuta siistimistä lukuunottamatta. Nyt on aika ihailla kukkivia ruusuja ja muita kukkia.
Maalta palatessa meitä odotti rivitalomme etupihalla auenneet punaiset päivänkakkarat (robinssons red)
.  Tosin pikkusydämet ovat melkein vallanneet koko kukkapenkin. Lumipallohortensiakin on jo kasvanut. Se kukkii vähän myöhemmin. Kyllä kukista on iloa koko kesäksi kun valitsee vähän eri aikaan kukkivia. Taustalla marjakuusama viheriöi ja kasvattaa syötäviä marjoja. Nurkassa kotkansiipi yrittää sinnitellä särkyneen sydämen varjossa.
Voi sitä ininän määrää. Hyttysten kesä on lyhyt, mutta sitäkin kiihkeämpi. Ne viettävät sateen jälkeen verenimentäjuhlia, joihin muut ovat pakotettuja osallistumaan. Päivät ja illat kuluvat käsiä yhteen läpsytellessä.
Sateen jälkeen kukat näyttävät hehkuvan vielä kauniimmin kuin muuten. Vesi on jokaiselle elolliselle tärkein eliksiiri. Ilman sadetta ei tule kukkia, ei satoa eikä kasvua. Toisinaan sitä tuskittelee sadetta ja manailee. Kaikki vihreys on kuitenkin sateen ansiota, joten kiitän sadetta kasvusta ja kukinnasta.
Juhannusruusukin yltyi kukkimaan viikkoa ennen juhannusta. Kukassa ovat myös lupiinit, alppiruusu, iirikset, akileijat, pieni kevätsydän ja tietenkin vihdoin istutetut, ostetut kesäkukkaset.
Sipulit ovat kasvaneet komeasti ja pinaatti ehti kukkaan. Olisi töytynyt korjata satoa jo viikko sitten. Se onkin harmi tässä mökillä kasvattamisessa, että ei näe kaikkea kasvua kuin viikon välein. Jos istuttelee paljon hoidettavia kasveja, niin viikonloput menevät niitä hoidellessa. Ei näin mökillä silti tarvitse olla niin tiptop. Onneksi siippa hoitelee ruohonleikkut ja muut isommat hommat.
Pieni rivitalon puutarhani alkaa olla vähän liian pieni isolle Lumipalloheisi kukkapensaalle. Heisi kasvaa jopa 4-5 metriseksi. Se on niin upea kukkiessaan, ettei sitä malttaisi siirtää eikä hävittää. Täytyy vain yrittää puikkelehtia väleissä. Nyt on vielä ahtaampaa kun runsaskasvuinen humala kasvaa monen sentin päivävauhdilla takapihalle rakennettuun porttiin. Se kurkottelee jo viereiseen omenapuuhunkin.
Toiset kukat vasta aloittelevät kukintaa. On hienoa kun kukat kukkivat eri aikaan. On koko ajan ihailtavaa ja kuvattavaa. Pieni piha vain asettaa rajoituksia. Jos kasvit alkavat rönsyillä kovin voimakkaasti naapurin puolelle niin siitä ei aina hyvää seuraa. Naapurin kukkia on kyllä mukava ihailla ja katsastella mitä mukavaa he ovat keksineet tänä kesänä. Hyviä ja kauniita naapureita ovat myöskin fasaanit. Ikkunasta katsellessa ne tulevat pihaan saakka, mutta kun niitä lähestyy ne lähtevät rääkäisten pakoon. Ne ymmärtävät väistää naapuria.
Särkynyt sydän on nimestään huolimatta kiitollinen kasvatettava. Uskollisesti se kasvaa ja kukkii joka kesä. Se ei ole millänsäkään siirtelystä ja uudelleen istuttamisesta. Se pitää olostaan puolivarjoisessa paikassa. Sen varret ovat rennot ja se pitää tukea.
Muita hyviä kasvatettavia ovat minun kokemukseni mukaan vuohenjuuri ja ja pikkusydän. Niiden kanssa pärjää huolettomampikin puutarhuri. Voi lähteä vaikka lomareissulle ja ne pärjäävät jos ei nyt ihan hillitön helle tule.
02.06.2011 - 13:50 / Kategoriat: puutarha
Rivitalon etupiha on minulla, niinkuin yleensä, pieni sisääntuloaukko, johon ei paljon mahdu. Se vaatii kekseliäisyyttä , että siitä saa silmälle kauniin.
Laitoin ovensuuhun pienen kissapatsaan saadakseni näkymää vähän eläväisemmäksi. Sinisellä tuolilla harvoin istutaan, mutta kun sain sen aikoinaan niin HALVALLA. Kehittely etupihan parantamiseksi elää koko ajan niinkuin puutarhatyö yleensä. Aina silloin tällöin löytyy hyviä ideoita, jotka on pakko yrittää toteuttaa omalla pihalla. Joskus ideat istuvat maisemaan, toisinaan taas ei.
Kuusenkerkkä suussani maistui miedosti pihkalta, ei ollenkaan pahalta. Olisipa viitseliäisyyttä ryhtyä tekemään kuusenkerkkäsiirappia. Nyt niitä nimittäin on. Täytyy siis vain tyytyä napostelemaan kerkkiä ohi kulkiessa.
Istutuspuoli alkaa puutarhapuolella olla lopuillaan, viimeiset kukat vielä istutan. Palava rakkaus niminen kukkanen löysi paikkansa vanhan navetan päädyssä olevaan kukkapenkkiin. Se on perinnekasvi, joten se sopii hyvin mökin pihaan.
Rivitalon pikkupuutarhaan istutan ruukkuun Keijunmekon. Se on reheväkasvuinen kesäköynnös. Tietysti samettikukkia pitää olla joka puutarhassa. Ne kestävät auringonpaahteen ja syksyllä kylmää. Kokeilija kun olen niin istutan seinustalle pari paprikan taimea ja kuukausimansikkaa. Taimet on jo ostettu.
Sitten voi vain odotella kasvun ihmettä. Kylmää on vielä ollut, se vähän viivästyttää. Hallaa ei enää soisi tulevan. Näillä leveysasteilla sitä voi kyllä olla koska vain. Muutama vuosi sitten halla vei viikkoa ennen juhannusta istutetut kesäkurpitsan taimet.
Kesä on auennut katsojalle ja kokijalle. Pääskyset ovat saapuneet, taivaanvuohi lentää korkealla ja käki on kukkunut ensimmäiset sävelensä. Kesää on odotettu pitkän talven ja kevään ajan. Kesä on hujauksessa ohi. Kesästä on otettava kaikki irti. Kasvun ihmettä olisi mahtavaa seurata jatkuvasti läheltä. Työt vähän jarruttavat harrastuksia.
Ruoho kasvaa ainakin, jos muut kasvit vielä vähän vartoilevat. Voikukat kasvavat ilman viljelyä. Miksi vaivautua istuttamaan kukkia ja maksamaan itsensä kipeäksi taimista, jotka saattavat kuolla seuraavana talvena. Tavoitteita pitää olla. Jos yksikin monivuotinen puu, pensas tai kukka selviää pari vuotta tai enemmä, niin tavoite on saavutettu.
Viime vuonna istutettu Mongolian vaahtera selvisi talven yli. Vähän oksien päät paleltuivat, mutta ne eivät ole haitanneet lehtien tuloa. Aina on arvelluttavaa istuttaa 1 ja 2 alueen kasveja kolmos alueelle. Joskus se uskallus palkitaan.
Pöyhein vähän kivikkoistutuksianikin. Ne ovat vasta heränneet kasvamaan. Kivikkokasvit ovat aivan oma lajinsa.
Kohta kukkivat kirsikka- omena-ja luumupuut, toivottavasti.
18.05.2011 - 10:19 / Kategoriat: puutarha
Sadetta maa on kaivannut ja sitä on tullut kiitettävästi monena päivänä. Tietysti olisi mukavaa jos sade tulisi yöllä ja päivällä paistaisi aina aurinko. Siihen ei ole kenelläkään taitoa vaikuttaa. Ennemmin minä sateen kestän kuin 30 asteen helteitä. Siinä uupuu kasvit ja ihminen.
Pari penkkiä on tehtynä. En vanno, että ne olisivat oikeaoppisesti tehty, mutta hartiavoimin lapiolla tehtynä, se riittää kun ne ovat valmiit.
Lomalta palattuani tarkistin takapihan tilanteen. Vuohenjuuret olivat kukassa. Pari tulppaaniakin oli ilmestynyt. Ne muutamat lämpimät päivät antoivat vauhtia kesän tulolle. Jotenkin oli sellainen tuntu, että kaupungissa oli kesä edistynyt enemmän kuin mökillä. Ainoastaan 60 km erottaa puutarhat toisistaan. Seinän vierusta on tietenkin lämpimämpi kuin avoin tuulinen paikka pellon reunassa. Nyt alan suunnittella, mitä seuraavaksi istuttaisin. Keväällä on aina kova istuttamisen palo, joka hiipuu juhannukseksi. Palo ilmaantuu taas elokuussa sadonkorjuun aikaan. Kunhan vain sen verran olisin innostunut, että jaksaisin silloin tällöin kastella. Ainakin täällä etelänpuoleisessa rivitalon takapihalla, jossa lämpö saattaa aurinkoisina päivinä nousta yli 40 asteeseen.
Kevät on jo pitkällä,kohta on kesä. Parissa päivässä lehtipuut ovat alkaneet vihertää. Koivu tuo aina mieleeni Suomen, saunan, vihdantuoksun ja lämmön, minkä kuiva koivuklapi antaa. Koivu antaa myös  parhaan hiilloksen grillaamiseen. Pari päivää on jäljellä viikon lomapäivistä maalla ja on siirryttävä rivitalon puutarhaan. Toisaalta on mukava vuorotella ison ja pienen välillä. Pienikin puutarha on virkistävä. Maaseudun puutarha voi olla osittain villi ja vapaamuotoinen ja siellä voi kasvattaa suuriakin puita ja pensaita. Rivitalon puutarha taas voi sisältää jänniä yksityiskohtia joihin katse kiinnittyy.
Puutarhaharrastus on ammattitaidottomanakin oiva tapa luoda kauneutta ympärilleen. Aina voi oppia uutta. Rahaakaan se ei välttämättä vaadi paljon.
Istutin kasvimaahan maalle sipuleita ja pinaattia. Päätin, etten istuta perunoita, kun ne ovat jostain syystä jääneet monena vuonna pieniksi. Pyörsin kuitenkin seuraavana päivänä päätökseni kun kaupasta ostetussa peunapussissa oli itäneitä. Laitoin ne maahan, tulee sitten mitä tulee.
Jos pitää lipstikan mausta niin sellaisen kannattaa istuttaa. Se kasvaa vaatimattomassakin kasvupaikassa. Kun sen kerran on istuttanut niin sitä ei tarvitse hoidella. Sitä voi jakaa helposti. Kuivattuna lehdet ovat hyvä mauste keittoihin ja pataruokiin. Maku on aika voimakas.
Toinen mukava maustekasvi on ruohosipuli. Siitä saa nopean kastikkeen kalan ja perunan kanssa.
Laitan kattilaan
30-50 g voita,vettä, ruohosipulia,suolaa
Vaihtoehtoisesti nakkipalojen kanssa siitä saa erilaisen kastikkeen. Ruohosipuli on mielestäni parempi säilöä silppuna pakastamalla. En istuta tilliä ja persiljaa enää lainkaan siemenistä. Ostan kumpaakin yhden taimipurkin, josta riittää jaettuna ja istutettuna pitkäksi aikaa. Persilja kasvaa uudestaan kun sitä leikkaa.
Ruttojuuri
Ruttojuuren kukat ovat nousseet ennen lehtiä niinkuin aina. Aina kun ruttojuuresta puhutaan, sanotaan sen leviävän kuin rutto. En ole sellaista havainnut. Istutin yhden sellaisen mökin pihaan n. 5 vuotta sitten. Kasvusto on levinnyt ympäristöön metrin verran. Se ei ole paljon verrattuna lupiiniin. En sitäkään koe vaivaksi. Onhan se kaunis kasvi.Näin karussa pihassa, jossa on kiveä välillä paljon enemmän multaa, niin kaikki kukat ovat plussaa. Mäntyjä ja katajia riittää, ja kallioita.
Maaseudulle tullessa elämä vaikuttaa uneliaalta ja hiljaiselta. Vähän aikaa seurailtuani tapahtumat alkavat piirtyä silmiin ja ajatuksiin. Pellot ovat vielä mustia, mutta maanviljelijät ovat lähtövalmiita traktoreineen. Osa maanviljelijöistä on toki kylvänytkin.
Meikäläisen kasvimaallakin on jo muutama lapionpisto tehtynä. Olen parin päivän sisällä istuttanut syyshortensia, luumupuun (Kuntalan punaluumu) ja alppiruusun (Mikkeli). Kesäkukkien kanssa en aio tänä vuonna kiirehtiä. Vielä voi tulla pakkasia monta kertaa. 
Linnut perustavat perheitä. Erityisesti rastaat ovat olleet aktiivisia. Ne ajavat häiritsevät varikset joukolla pois pesintää häiritsemästä. Monta muutakin tapahtumaa olen huomannut näinä parina päivänä, minkä olen viettänyt täällä maaseudulla mökin pihallamme.
Kaikki mitä omin silmin näet, omin korvin kuulet ja nenällä haistat, niiden yhteissumma on kevään tunnelma. Jopa ojassa nähty sammakonkutu ja lähistöltä kuultu kurnutus. Pellon toisella laidalla kukkiva raita on kaunis. 
Metsä kauniissa keväisessä auringonpaisteessa kutsuu luokseen.
Maaseutu elää metsästä. Pellolta ja navetoista saadaan ruoka, mutta metsästä otetaan rahaa elämiseen. Puutarhoissakin puut ovat olennainen osa maisemaa. Maaseutupuutarhassamme puut ovat pääosan esittäjiä ja muut kasvit, jos ei nyt sivuosassa niin lähellä sitä.
Viime vuonna istutettu Mongolian vaahtera oli vähän kärsinyt talvesta, oksankärjet olivat paleltuneet. Pienoisarboretumini havujäsenet, Koreanpihta ja Serbiankuusi olivat pärjänneet paremmin. Laskin, että pihassamme on n. 20 puulajia. Siinä ovat kaikki hedelmäpuut, havupuut ja lehtipuut.
Maaseudun puutarhassa tulee aina pieniä yllätyksiä. Pieni rusakonpoikanen erehtyi matkallaan ulkopöytämme alle ja odotti pelokkaana mitä me tekisimme. Ehdin hakea kameran ja ikuistaa vieraan. Pienen hetken rohkeutta kerättyään se juoksi pakoon viereiselle pellolle. Muitakin bongattavia näkyi auringon lämmössä. Toissapäiväisen Suruvaipan ja sisiliskon jälkeen sai tähtäimeen västäräkin  ja nokkosperhosen.
 Kamerani ei ole tarpeeksi tehokas kauempaa kuvattavia varten, mutta on siitä iloa kun saa jotain kuvatuksi.
Perhoset ja sisilisko ilahduttivat minua kun olin kameran kanssa liikkeellä.  Nyt vasta tuntuu ja tuoksuu kevät. Pitkän talven jälkeen auringon lämpö sai esiin leskenlehtien lisäksi ainakin yhden viime syksynä istuttamani lumikellon. Vielä on liian aikaista sanoa menestyvätkö ne luontopolkuni varrella.
Koivunkylki houkutteli perhosia. Mahtoivatko saada mahlaa vai houkutteliko vain aurinko. Puutarhatöihin on mökilläkin ryhdyttävä eikä vain kameran kanssa huvitella. Omenapuista suojaverkot pois ja oksia karsimaan.  Suruvaippa
Isompi alppiruusu oli vähän kärsinyt ja siitä oli katkaistava pari oksaa. Viime keväänä istuttamani alppiruusu(Nova Zempla) oli pärjännyt paremmin. Puut olivat suojanneet liialta valolta. Minulla on kokeilu meneillään. En aio kastella metsäpolkuni varrella olevia kasveja, muuten kuin istuttaessa. Saa nähdä miten ne pärjäävät.
Olihan se kompostikin tyhjennettävä. Meillä on köyhempi malli, ei lämpökompostori. Hyvin olivat viimekesäiset biojätteet maatuneet. Siirsin ne metsään jatkojalostumaan ruusupensaani juurelle. onneksi puuceen tyhjennys ei ole minun hommani.
Joka vuosi lumipalloheisi kasvattaa hienot kukat, kunhan vaan muistaa joka välissä myrkyttää. Kukka on haluttua syötävää ötököiden joukossa. Ne ymmärtävät hyvän päälle. Pian taas onkin aika aloittaa ensimmäisellä kevätmyrkytyksellä. Samalla tulee sitten ruiskutettua omenapuut ja marjapensaat.
Kaikkia näitä olen yrittänyt siirtää luonnosta omaan puutarhaani. Vähän huonolla menestyksellä. Kielot ehkä parhaiten ovat onnistuneet. Vielä täytyy odottaa muutama viikko ennenkuin tiedän onko viime vuonna siirtämäni kielontaimet onnistuneet juurtumaan. Siirron tein keväällä ennen kukintaa.
 Rentukan istutus ei onnistunut lainkaan.
 Valkovuokkojakin täytyy käydä ihailemassa muualla. Vaikka niitä on paljon monissa metsissä niin pohjoiseen Satakuntaan ne eivät ole levinneet.
Etsiskelen koko ajan kesän merkkejä. Talven kourat alkavat päästää otettaan,
Talon reunalla, eteläpuolella, nousee tulppaanin tynkiä, muuttolinnut lentävät ylilentoja, joka päivä ollaan lähempänä kesää.
Mökillä pöntöt odottavat asukkeja. Pälvet suurenevat. Pian pääsen tekemään istutustöitä. Talven jäjiltä ainoat vihreät havupuiden lisäksi ovat aina terhakkaat Hertta-vuorenkilvet.
Näin keväällä on mukava muistella viime kesää ja odotella uuden kesän tulemista. Muistella perhosten leikkiä ja kauniita kesäpäiviä.
Pitkiä lenkkejä metsäpoluilla suopursujen tuoksuessa.
Mukavia hetkiä tulen ääressä.
Mitä kaikkea tämä tuleva kesä tuo tullessaan. Mahtaako ollakin niin, että odotus tulevasta on mukavampaa kuin varsinainen tapahtuma.
Puutarhan hoito on ajoittain kovaa työtä. Varsinkin nurmikon pitäminen kauniina. Siloin ei voi ajatella:kesä kasvattaa, talvi tallaa. On käytävä työhön.
Kasvimaa on taistelua rikkaruohoja vastaan. Eräs runsaskasvuisimmista on pihatähtimö. sitä vastaan on taisteltava painiotteella, niskasta kiinni ja nurin. Sekään ei usein auta vaan on otettava järeämmät keinot käyttöön. Pari viikkoa hoitamatta ja maa on vihreänä mattona. Satakunnassa kasvista käytetään monissa paikoin nimeä muro.
"Arho, mallasruoho, maltta, muro, vesiheinä, vesimaltta  Kuvaus:
Pihatähtimö on 1-vuotinen, usein talvehtiva rikkakasvi joka kasvaa n. 20-30 cm pitkäksi. Yleisolemukseltaan se on rento ja vaaleanvihreä. Lehdet ovat kaljuja ja useimmat ruodillisia, ylimmät kuitenkin ruodittomia. Lehdet ovat puikeita ja herttatyvisiä. Kukat ovat pieniä ja valkoisia. Pihatähtimö menestyy kaikilla maalajeilla, mutta on runsain hyvin lannoitetuilla, kosteilla, multavilla savi- ja moreenimailla olevilla lähiviljelyksillä. Valon tarve on vähäinen, mutta pihatähtimö kasvaa etenkin harvoissa kasvustoissa. Sitä kasvaa etenkin peruna-, juurikas- ja vihannesmailla, puutarhoissa, viljapelloilla ja 1-vuoden nurmissa."
 Vielä hetken kukat näyttävät tältä. Kohta kevätaurinko herättelee nukkujat. kasvit nostavat päätään kurkkien auringonsäteitä. Aurinko lämmittää ja sulattaa lunta. Vesipisarat ryntäilevät alaspäin rinnettä, kilpaillen pääsystä puroon
. Leskenlehdet ovat melkein ensimmäisiä kukkia jotka aloittavat kukinnan. Suomen talvi on rankka, mutta kasvit ovat tottuneet kylmään ja ponkaisevat ylös, kun aurinko on tarpeeksi korkealla.
Polku alkaa pihamaalta. Viime kesänä rakennetun poroaidan pätkät toimivat porttina polulle.
 Luontopolkuni ei saa liiaksi erottua metsästä. Yritän istuttaa sinne kasveja, jotka voisivat olla luonnollisesti levinneitä. Sitä voivat olla nykyisin myös esim. kurttulehtiruusu, monen vihaama kukka. Luontopolkuni reunustama metsä on niin kivikkoinen ja karu, jos joku kasvi siellä pystyy kasvamaan, niin se saa siellä kasvaa.
Maaseutu ympäristönä inspiroi monenlaiseen tekemiseen. Oman puutarhan rakentaminen luonnon muovaaman kauneuden jatkoksi on haastavaa.
 
 Tällaisia kun löytää polultaan niin tulee vähintään iloiseksi.
Maatalon pihapiiriin mahtuu monenlaista rakennusta. Aitta, riihi, navetta, maakellari, sauna ja tietysti tuparakennus. Rakennukset reunustavat useasti pihaa joka puolelta. Kasvimaa ja puutarha hedelmäpuineen ja kukkineen punaisten rakennusten vierellä ovat perinnettä parhaimmillaan. Pieniä mökkejä on maaseutu pullollaan. Olisi toivottavaa, että ne saataisiin käyttöön kesäkeitaiksi kaupunkilaisille vielä enemmässä määrin kuin nyt.
 
 Puiden polton lisääntyessä pieni metsäpalsta mökin vieressä olisi varasto, josta voisi hakea lisälämpöä kylmään talveen. Tosin se ei ole mikään helppo ratkaisu vaan vaatii hyvää kuntoa ja paljon työtä.
 Vanhasta maatalosta löytyy aina jotain vanhoja käyttöesineitä joita voi käyttää pihan somistamisessa. Tämäkin maitokannu löytyi kellarin päältä. Suihkutin sitä vähän hopeamaalilla, ettei ruoste näy.
Kukat ovat puutarhurille silmän ilo ja sydämen täyttymys. Niitä täytyy kuvata ja ihailla monesta suunnasta.
 
 
Luontopolun tekeminen metsään ei ole vaikeaa, jos sinne ei istuta mitään. Istuttaminen ja sen suunnittelu vie aikaa, rahaa ja hermoja. Mitä kasveja voi istuttaa sinne, etteivät ne kuole heti seuraavan kuukauden ja viimeistään seuraavan talven aikana. Kasvien täytyy olla kuivuuden kestäviä ja ne eivät saa olla hallanarkoja. Siinä on kaksi ensimmäisenä tulevaa asiaa, jotka täytyy muistaa.
Kirjoista ja lehdistä tutkimalla saa hyvää tietoa, mutta kokemusta ei korvaa mikään. Mitkä kasvit sopivat juuri minun käyttööni? Kannattaa aloittaa hitaasti ja kokeilemalla. Rahaa kuluu vähemmän eikä harmita niin paljon jos kokeilu ei onnistukaan. Amatööripuutarhuri ei välttämättä hallitse kaikkea, mikä liittyy istutukseen ja hoitamiseen. Uuden luominen on kuitenkin hauskaa ja onnistumisen tunnetta ei voita mikään.
Luontopolun tehtävä on terapeuttinen. Sen suunnitteleminen (luominen), tekemisvaihe ja vihdoin valmistuminen ja siitä nauttiminen antavat onnistumisen tunteen. Plussaa on, jos sen näkevät kävijätkin ja saavat siitä elämyksen tai muiston. Ehkä heille tulee sykäyksenomainen tunne oman luontopolun rakentamisesta.
Ensimmäisen lapionpiston tehdessäni sain mieleeni kuvan entisaikojen maan raivaajista. He tekivät peltonsa metsästä tai suosta. Lapioni kolahti kiveen ensimmäisen vastoinkäymisen merkiksi. Tiesin, että rankkaa tulee olemaan, jos tähän kiviseen metsikköön jotain istutan. Kanki käteen ja vääntämään. Kyllähän se kivi nousi maasta. Onneksi ensimmäinen kivi ei ollut kuin parin pääkallon kokoinen.
Ensimmäinen istutuskasvi tulee olemaan alppiruusu tai atsalea. Laadun tulee olla pohjolankestävä. Seuraavana syksynä voisi olla lumikellosipuleiden istutus. On mielenkiintoista luoda uutta, joka kasvaa ja komistuu joka vuosi, toivottavasti.
Kukkien loisto hohtaa metsää vasten. Se on hieno näky. Karu metsä, josta nousee värikkäät kukat. Kukat näyttävät kauniimmilta kuin niitä ympäröivät ruskeammat puunrungot ja havujen pistävä vihreys.
Ensimmäiset kasvit
Hertta vuorenkilpi on helppo kasvi. Vähän varjoa niin kasvi rehottaa vuodesta toiseen. Siirsin sellaisen polkuni varteen. Sulkasaniainen seurasi Herttaa.
Luonnonmukaiset kasvit selviytyvät paremmin kuin kaukaa tuodut taimet. Jokainen piha on omanlaisensa. jokaisella pihalla on suojaisia paikkoja, joihin voi laittaa arempia kasveja.
Keväinen kurjen huuto herättää kummastelemaan luontoa, kasvien nousua maasta, kevätsäätä ja taivaan sineä. Kylmä kevät aiheuttaa melkein trauman. Kesää on odotettava kauemmin. Kesä on niin lyhyt. Kylmä kevät ja lyhyt kesä ovat lämpimästä pitäville raskasta. Onhan kuitenkin valoa. Sitä ihmiset ja kasvit kaipaavat.
Mongolian vaahtera viihtyy ohjeen mukaan Suomessa melkein Lappiin saakka. Nähtäväksi jää viihtyykö se meidän puutarhassamme. Nimi on eksoottinen ja minua kiehtoi punainen väri, jonka puu saa syksyllä ylleen.
Polkuni varrelta
Polkuni varrella voi nähdä kyykäärmeen matelevan tai lehtokurpan hautovan muniaan.
Atsalean ja alppiruusun nuput aukeavat mäntyjen keskellä. Metsästä on tulossa puutarha tai ainakin puutarhapolku metsän keskelle.
Puupinon päällä poikasiaan lämmittävä mustarastas on hiljaa ja liikkumatta.
Mustarastas on viekas marjojen varastelija. Se tepastelee puskien alta, suojaan ympäröivään metsikköön.
Kesä on mukava kun ei ole liian lämmintä. Helle tukahduttaa kasvit ja ihmiset. Varsinkin juuri istutetut kasvit suorastaan anelevat vettä juurilleen.
|
*click*
Nyt alkaa olla aika tehdä valintoja mitä kukkasia istuttaisin puutarhaani. Perennat ja ruusut ovat pitkäaikaisempia valintoja, mutta kesäkukkaset on valittava joka kevät. Istutanko siemenet jo sisälle vai odotanko multaan istuttamiseen saakka. Joka kesä on saatava kokeilla jotain uutta. On hienoa kun voi tallentaa valokuviin onnistumiset kukkarintamalla. 
olivat nousseet komeasti maanpinnalle. Vuohenjuuret jo aloittelivat kasvukautta.
Viemäriputken päähän valettu naishahmokin oli jaksanut kantaa maljaansa talven yli. Naisen pystyttämisestä en ota kunniaa itselleni.
Naapurin kissakin ilmaantui ihmettelemään tekemisiäni.
