Puutarhapolku

"Mitä talvenkestävämpi lajike on kyseessä, sitä rullamaisempi lehtien muoto on talvella. Tiivis lehtirulla pienentää lehden aurinkoon päin olevaa pinta-alaa ja sitä kautta haihdutusta."

 Tämän tiedon luin Puutarhatalo Sydänmaan sivulta.  Oma, viime vuonna istutettu alppiruusu on talvehtinut ihan hyvin ja edellisvuotinenkin on vielä hengissä.  Kukat ovat metsäpolkuni varrella.  Siellä on tällä hetkellä kaksi alppiruusua, atsalea, vuorenkilpi ja muita pihassa kasvavia kasveja.  En ole niitä kastellut kuin istuttaessa.  Maa on hapan kun on mäntypuiden keskellä.  Varjoakin puut antavat, etteivät alppiruusut ole ainakaan koko aikaa auringonpaahteessä kesällä.  Alppiruusut kuulemma viihtyvät ryhmässä, joten luultavasti tänäkin keväänä istutan yhden.   On kovaa työtä kaivaa kiviseen metsään kuoppaa, se käy jo työstä.  On silti hienoa kun saa jotain kasvamaan niinkin karuun maahan.   

Luonto on suurin kaikista taiteilijoista.  Se tekee mitä haluaa välittämättä muista.  Kaataa puita, taiteilee lumesta teoksia.  Ihminen ei aina ymmärrä luonnon muovaamia ihmeitä, ainakaan jos ne vaikeuttavat elämää.

Metsissä ja pelloilla elävät eläimet osaavat sopeutua muutoksiin paremmin kuin ihminen.  Ne vain etsivät uuden asuinpaikan ja hakevat ruokaa muualta.  Ne eivät ole sidottuina aikaan ja paikkaan niinkuin me ihmiset.

Auton hautautuessa lumeen kiroillaan lumen tuloa eikä pysähdytä ihailemaan pehmentynyttä muotoa.  Lumi peittää ja pehmentää myrskyssä kaatuneen metsän.  Umpihangessa tarpoessa ei tule  mieleenkään jäädä ihailemaan hangen pintaa, johon on saattanut ilmaantua rusakon jälkiä.  Tosin maalla tulee totuus äkkiä esiin.  Aamulla ihailin ikkunasta rusakon juoksua pellolla ja iltapäivällä kuulin haulikon äänen ja seuraavana päivänä näin verijäljet. 

Talven puutarha on valkoista, pehmeää samettia.  Viimein kasvitkin pääsivät talven lepoon lumettoman ja lämpimän alkutalven jälkeen.

Maalla pääsee erilailla seuraamaan luontoa.  Metsä huurtuu kun pakkanen paukkuu.  Vasta satanut lumi pysyy oksilla monta päivää.  Aurinkokin yllätti saapumalla valaisemaan talvisen näkymän.

Tuvassa on lämmin, leivinuunissa kohise tuli, sähkökatkoista ei enää tietoakaan.  Harmittaa vähän kun tänään on lähdettävä kaupunkiin.  Huomenna odottaa työpäivä.

Täältä syrjäkylältä olisi hankalaa käydä töissä.  Bensakin on kallista.  Toisaalta voi olla, että tähän idylliin tuskastuisi jonkun ajan kuluttua.  Hiljaisuus ja tapahtumattomuus voisi alkaa haitata.  Vuorottelemalla asuinpaikkaa saa aina maalla virkistyksen ja jaksaa pitkän aikaa kaupungin hälyä.

 Myrsky saapui Kalloon eilen.  Hieno sitä on katsella, mutta kun se yltyy liian suureksi niin ei ole enää kivaa.

Meilläkin maalla se taas teki tuhojaan.  Viime kesäisen myrskyn jälkeen pystyyn jääneet rungot saivat nyt taipua tuulen puhaltamina maahan.

  Metsät ovat nyt niin märkiä, ettei sinne isoilla koneilla voi mennä.  Tieltä ne on ainakin pakko siirtää pois jollakin keinoin.  Lisää työtä ja rahallista vahinkoa myrsky saa aikaan. 

Marraskuu masentaa joitakin ihmisiä.  Minusta marraskuu on mainio kuukausi.  Iltojen pimeys on salaperäistävalojen ansiosta, eikä suinkaan pelottavaa.  On hyvä, että nykyään käytetään lämpimämpiä, kellertäviä valoja.  Kirkkaan valon ympäristössä on vielä pimeämmän tuntuista.

Marraskuun maisema on erilainen auringon paistaessa.  Havupuiden vihreä väri loistaa.  Synkempänä pilvisenä päivänä on vallassa tummat värit.

Polku kalliolla, jota tänään kuljeskelin innoitti tähän kirjoitukseen.

Tietokoneen valokuvan käsittelyn avulla saa tummankin päivän otoksista mukavampia.  En tiedä valokuvan sommittelusta mitään.  Minulle riittää kun kuva esittää selvästi jotain.  Valokuvaamisessakin, niin kuin monessa muussakin asiassa, on menty liialliseen pikkutarkkuuteen.  Kuvankäsittelyllä saadaan varmaan kirkkaita ja selkeitä kuvia, mutta luonnollisuus katoaa osittain.  Ei silmillä näe niin kirkkaasti minkä kuva näyttää.

Sateenkaarenpää oli aika lähellä tällä kertaa mökillä.  Aarretta ei löytynyt, ainakaan rahallista.  Syksyn kauneutta ihailin puutarhassa ja metsässä.  Kukkasipuleita tuli istutettua n. 250 kpl.  toivottavasti myyrät eivät intoudu sipulinsyötiin.  Tuomenoksia ja -silppua hiukan laitettiin päälle, mutta saa nyt nähdä mitä tapahtuu.

Dahlia kukkii vielä aivan hurjasti.  Ensimmäiset pakkaset kyllä sen vievät, mutta hetken saan vielä ihailla kukkaa.

 Puolukoita ei ollutkaan niin paljon kuin luulin.  En tiedä oliko joku ehtinyt ensin vai mitä oli tapahtunut.  Kolmisen litraa vain tuli noukittua.  Vähän noukin sieniäkin, kangasrouskuja suolasieniksi.  Olen sienenpoiminnassa aivan noviisi.  Kaikki on kuitenkin kotiinpäin.

Jos oman puutarhan sato tuntuu riittämättömältä niin ei muuta kuin metsään.  Siellä sienet ja marjat jo odottelevat.  Puolukatkin jo punastelevat, eivätkä suinkaan häpeästä vaan kypsymisen riemusta.  Kanttarelleja minäkin ehdin jo poimia, suolasienten keräämistä täytyy vielä harkita.  Puutarha odottelee kukkasipulilähetystä.  Vielä ei tosin ole istuttamisen aika.

Loma on kohta pidetty tältä kesältä.  On aina vähän surku loman loppumisesta, mutta ei mitään hätää.  Ensi vuonna sitä taas saa.  Syksyä on vielä pitkästi jäljellä, puutarhassa voi vielä tehdä vaikka mitä.  En aio masentua loman loppumisen takia vaan ylös ulos ja puutarhaan.

Lähdin mustikan kypsyyttä tarkastelemaan ja otin pienen kipan mukaani piirakkamarjat saadakseni.  Onneksi en ottanut isompaa, hyttysiä oli kimpussani enemmän kuin kiinalaisia.  Vihdoin itseni koivunoksalla toisella kädellä ja toisella noukin.  Sain sentään kipan täyteen.  Toivottavasti ensi viikonloppuna on viileämpi tai edes tuulisempi säätila.  Sadettakaan en toivo.  Sitä on saatu tänäkin viikonloppuna monta milliä.

Kukkiakin ehdin ihailemaan.  Lapinvuokkona tuntemani keltaiset kukkaset ovat ehtineet kukintaan saakka.  Ne ovat sen verran arkoja etteivät talvehdi maassa vaan ne on talvetettava kellarissa.  Monena vuonna ne ovat lähteneet uudestaan kasvuun.  Ne sopivat hyvin kesäkukkien seuraksi kukkapenkkiin.

Samettikukat ja ahkeraliisat värittävät kukkapenkkiä mukavasti.

Olin siellä eilen 20000 muun ihmisen kanssa.  Hellettä riitti.  Hikivesi valui päästä varpaisiin.  Paljon oli katsottavaa, mutta helle verotti ainakin minun kiertämistäni.  Ei kertakaikkiaan jaksanut syventyä mielenkiintoisiinkaan juttuihin.  Kolmen tunnin jälkeen oli lähdettävä pois.  Esim. puutarhaosasto jäi vain silmäilyksi.  Olen kyllä käynyt farmarinäyttelyissä aikaisemminkin, ettei minua sen takia harmittanut niin paljon. 

  Kyllä lehmienkin ja tämän sonnin oli silminnähden kuuma. 

Tänään kävimme katsomassa myrskytuhoja maalla.  Siellä oli eilen vieraillut trombi.  Onneksi trombi ei tullut farminäyttelyyn.  Silloin olisimme voineet nähdä kuinka sika lentää.

Otin vähän lomaa puutarhan hoidosta ja ajelimme Saarijärvelle ihailemaan Pyhä-Häkin kansallispuiston luonnontilassa olevaa metsikköä.  Kyllä metsä pärjää ilman ihmistäkin.  Eläimillä on siellä lokoisat oltavat.  Linnuilla on pesäkoloja jokaiselle.  Kelopuuta tietysti siellä on paljon.  Luonto muovaa omia taideteoksiaan.

Puilla on siellä aikaa kasvaa ja komistua.  Tietenkin myös kuolla, mutta ne ehtivät hyödyttämään ihmisiä kauneudellaan ja eläimiä ravinnon tarpeeseen ja pesäpuina monta sataa vuotta.

Metsäpolkua on aina niin ihana tallustella.  Vielä ei ollut paljon hyttysiäkään.  Lintujen äänet kaikuvat ja puut ja muut kasvit tuoksuvat.

Kuusenkerkkä suussani maistui miedosti pihkalta, ei ollenkaan pahalta.  Olisipa viitseliäisyyttä ryhtyä tekemään kuusenkerkkäsiirappia.  Nyt niitä nimittäin on.  Täytyy siis vain tyytyä napostelemaan kerkkiä ohi kulkiessa.

Istutuspuoli alkaa puutarhapuolella olla lopuillaan, viimeiset kukat vielä istutan.  Palava rakkaus niminen kukkanen löysi paikkansa vanhan navetan päädyssä olevaan kukkapenkkiin.  Se on perinnekasvi, joten se sopii hyvin mökin pihaan.

Rivitalon pikkupuutarhaan istutan ruukkuun Keijunmekon.  Se on reheväkasvuinen kesäköynnös.  Tietysti samettikukkia pitää olla joka puutarhassa.  Ne kestävät auringonpaahteen ja syksyllä kylmää.  Kokeilija kun olen niin istutan seinustalle pari paprikan taimea ja kuukausimansikkaa.  Taimet on jo ostettu.

Sitten voi vain odotella kasvun ihmettä.  Kylmää on vielä ollut, se vähän viivästyttää.  Hallaa ei enää soisi tulevan.  Näillä leveysasteilla sitä voi kyllä olla koska vain.  Muutama vuosi sitten halla vei viikkoa ennen juhannusta istutetut kesäkurpitsan taimet.

Kävely metsässä rauhoittaa ja ihastuttaa.  Muurahaiset pesässään tekevät töitä riemulla ja ammattitaidolla.  Pesää täytyy aina vähän sohaista nähdäkseen kuinka tuhansia muurahaisia rientää korjaamaan kotiaan.  Lintujen laulu on ihastuttavaa näin pesäntekoaikaan.  Sattumalta otin kuvan koivusta.  Otin kuvan  kun siinä oli iso kääpä.  Vasta kotona huomasin linnunkolon käävän alla.  Toisen kuolema on toisen elämä.

Puutarhan teko on vähän vaiheessa.  Kesäkukkia ei uskalla vielä oikein istuttaa, kun on luvattu hallaa.  Ostettuna ne toki jo ovat.