Puutarhapolku

"Mitä talvenkestävämpi lajike on kyseessä, sitä rullamaisempi lehtien muoto on talvella. Tiivis lehtirulla pienentää lehden aurinkoon päin olevaa pinta-alaa ja sitä kautta haihdutusta."

 Tämän tiedon luin Puutarhatalo Sydänmaan sivulta.  Oma, viime vuonna istutettu alppiruusu on talvehtinut ihan hyvin ja edellisvuotinenkin on vielä hengissä.  Kukat ovat metsäpolkuni varrella.  Siellä on tällä hetkellä kaksi alppiruusua, atsalea, vuorenkilpi ja muita pihassa kasvavia kasveja.  En ole niitä kastellut kuin istuttaessa.  Maa on hapan kun on mäntypuiden keskellä.  Varjoakin puut antavat, etteivät alppiruusut ole ainakaan koko aikaa auringonpaahteessä kesällä.  Alppiruusut kuulemma viihtyvät ryhmässä, joten luultavasti tänäkin keväänä istutan yhden.   On kovaa työtä kaivaa kiviseen metsään kuoppaa, se käy jo työstä.  On silti hienoa kun saa jotain kasvamaan niinkin karuun maahan.   

Luonto on suurin kaikista taiteilijoista.  Se tekee mitä haluaa välittämättä muista.  Kaataa puita, taiteilee lumesta teoksia.  Ihminen ei aina ymmärrä luonnon muovaamia ihmeitä, ainakaan jos ne vaikeuttavat elämää.

Metsissä ja pelloilla elävät eläimet osaavat sopeutua muutoksiin paremmin kuin ihminen.  Ne vain etsivät uuden asuinpaikan ja hakevat ruokaa muualta.  Ne eivät ole sidottuina aikaan ja paikkaan niinkuin me ihmiset.

Auton hautautuessa lumeen kiroillaan lumen tuloa eikä pysähdytä ihailemaan pehmentynyttä muotoa.  Lumi peittää ja pehmentää myrskyssä kaatuneen metsän.  Umpihangessa tarpoessa ei tule  mieleenkään jäädä ihailemaan hangen pintaa, johon on saattanut ilmaantua rusakon jälkiä.  Tosin maalla tulee totuus äkkiä esiin.  Aamulla ihailin ikkunasta rusakon juoksua pellolla ja iltapäivällä kuulin haulikon äänen ja seuraavana päivänä näin verijäljet. 

  Tällaisista sumuisista päivistä on onneksi päästy ja ovat koittaneet kauniit pakkaspäivät.  Onhan tämäkin jollain lailla kaunista ja salaperäistä, ei tiedä mitä on edessäpäin.  Elämäkin on yhtä sumuista välillä.  Tapahtumista ei tiedä eteenpäin varmasti kuin pienen hetken.  Tunnin päästä voi olla jo aivan toista.  Hyvää tai huonoa.   Lottovoittoakin sitä aina odottaa ja joutuu pettymään, kun ei ole kuin yksi oikein.

Talven puutarha on valkoista, pehmeää samettia.  Viimein kasvitkin pääsivät talven lepoon lumettoman ja lämpimän alkutalven jälkeen.

Maalla pääsee erilailla seuraamaan luontoa.  Metsä huurtuu kun pakkanen paukkuu.  Vasta satanut lumi pysyy oksilla monta päivää.  Aurinkokin yllätti saapumalla valaisemaan talvisen näkymän.

Tuvassa on lämmin, leivinuunissa kohise tuli, sähkökatkoista ei enää tietoakaan.  Harmittaa vähän kun tänään on lähdettävä kaupunkiin.  Huomenna odottaa työpäivä.

Täältä syrjäkylältä olisi hankalaa käydä töissä.  Bensakin on kallista.  Toisaalta voi olla, että tähän idylliin tuskastuisi jonkun ajan kuluttua.  Hiljaisuus ja tapahtumattomuus voisi alkaa haitata.  Vuorottelemalla asuinpaikkaa saa aina maalla virkistyksen ja jaksaa pitkän aikaa kaupungin hälyä.

  Ei nyt ihan jätkänkynttilän valossa jouduta olemaan, mutta sähköttömyys tai vikasähkö kiusaa vielä montaa ihmistä maaseudulla.  Ihmiset ovat kyllä maalla tottuneet heikkoon palveluun, mutta yli viikon kestäneet katkokset ovat kyllä liikaa.  Minä nyt olen vain muutamaa vapaapäivää täällä viettämässä ja meidän mökissä ei ole mukavuuksia.  Vesi tulee kaivosta kun vaan jaksaa kantaa.  Uunit tuovat lämpöä.  Vesivessaa ei ole, on könyttävä tarpeilleen pihan perälle.  Täällä kuitenkin vielä muutamia vakituisia asukkaita on joiden elämää sähköttömyys kiusaa.

Ihmiset ovat ehkä liikaa vieraantuneet luonnosta, eivätkä heti löydä ratkaisuja vaikeuksiin.  Kun vähän pintaa raaputtaa niin löytyyhän sieltä alkuperäinen luonnossa toimeentuleva eläväinen.  Tuli on keksitty paljon ennen meidän sukupolvea.  Olemme vain tottuneet liikaa helppoon elämään.

 Myrsky saapui Kalloon eilen.  Hieno sitä on katsella, mutta kun se yltyy liian suureksi niin ei ole enää kivaa.

Meilläkin maalla se taas teki tuhojaan.  Viime kesäisen myrskyn jälkeen pystyyn jääneet rungot saivat nyt taipua tuulen puhaltamina maahan.

  Metsät ovat nyt niin märkiä, ettei sinne isoilla koneilla voi mennä.  Tieltä ne on ainakin pakko siirtää pois jollakin keinoin.  Lisää työtä ja rahallista vahinkoa myrsky saa aikaan. 

Pari päivää sitten oli lunta vähän, nyt ei yhtään.  Musta joulu siis.  Aatto meni silti mukavasti.  Kävimme maalla savustamassa kalaa ja vähän tunnustelemassa maalaistunnelmaa.  Ei se oikein joululta tuntunut.  Kai se siitä vielä talveksi muuttuu.

 Tämä kuva kotimme viereiseltä kalliolta kuvattu.  Olisi tämän vertainen lumimäärä saanut pysyä maassa.  Ulkoilu on kyllä helpompaa vähässä lumessa, ainakin kävellen.  Täytyy etsiä positiivisempi puoli lumettomuudesta.

Nyt alkaa jo olla ne ajat kun lunta saisi tulla.  Ei joulu tunnu miltään jos ei ole lunta.  Tosin joulumielessä on jo muutenkin hakemista.  Vesisade ei sitä ainakaan nosta.  Täytyy vain muistella entisiä talvia ja jouluja.  Viime talvena siihen lumeen alkoi kyllästyä.  Sitä kun tuli melkein joka päivä.  Ikinä ei ole kohdallaan säät.

  Tämä kuva on jo parin vuoden takaa.  Vähän pimeä ja tärähtänyt otos.  Ei ihme olihan kyse uuden vuoden aatosta.

Aurinko sentään nousi metsän takaa.  Matalalla se näin marraskuussa on.

 Pikkujoulun vietto maalla sujui ihan mukavasti.  Kesäisen tuntuinen sää ei oikein joulumieltä nostattanut.

  Aurinko valaisi pihan ja nurmikko vihersi.  Lämmin syksy on tehnyr sellaisen tempun, että kukkasipulit ovat osittain nousseet pintaan.  Voi olla, ettei keväällä saakaan ihailla kukkaloistoa.

Kinkku(pieni) paistui leivinuunissa ja imelletty perunalaatikko vierellä.  Mahtavalta ne maistuivat auringonpaisteessakin.  Linnutkin kävivät meitä ilahduttamassa.

  Kenties on parempi kuiva keli ilman lunta, kuin musta vesikeli joka vallitsee nyt kun kirjoitan tätä.  Toivon mukaan luntakin saadaan jossain vaiheessa talvea.

Kukinta jatkuu ulkona ja pian sisälläkin.  Lupiinit aloittivat toisen kukinnan.  Kuva on otettu 10.10.

 Ne haluavat loistaa syksylläkin.  Monet muutkin kasvit tekevät toisen kierroksen.  Kertooko se jostakin suuremmasta, en tiedä.  Lumipallohortenssiakin teki pihassani yhden kukan näin syksyllä.

Kukintakautta voi jatkaa syksyllä.  Istuttamalla itse joulukukat saa niistäkin iloa pitkäksi aikaa.  Minä istutin tasetteja koriin. 

 Ne ovat vielä alkuvaiheessa.  Mullan peitoksi voisi laittaa jotain vihreää.  Kunhan ne nyt ensin kukkivat.

Sateenkaarenpää oli aika lähellä tällä kertaa mökillä.  Aarretta ei löytynyt, ainakaan rahallista.  Syksyn kauneutta ihailin puutarhassa ja metsässä.  Kukkasipuleita tuli istutettua n. 250 kpl.  toivottavasti myyrät eivät intoudu sipulinsyötiin.  Tuomenoksia ja -silppua hiukan laitettiin päälle, mutta saa nyt nähdä mitä tapahtuu.

Dahlia kukkii vielä aivan hurjasti.  Ensimmäiset pakkaset kyllä sen vievät, mutta hetken saan vielä ihailla kukkaa.

 Puolukoita ei ollutkaan niin paljon kuin luulin.  En tiedä oliko joku ehtinyt ensin vai mitä oli tapahtunut.  Kolmisen litraa vain tuli noukittua.  Vähän noukin sieniäkin, kangasrouskuja suolasieniksi.  Olen sienenpoiminnassa aivan noviisi.  Kaikki on kuitenkin kotiinpäin.

Jos oman puutarhan sato tuntuu riittämättömältä niin ei muuta kuin metsään.  Siellä sienet ja marjat jo odottelevat.  Puolukatkin jo punastelevat, eivätkä suinkaan häpeästä vaan kypsymisen riemusta.  Kanttarelleja minäkin ehdin jo poimia, suolasienten keräämistä täytyy vielä harkita.  Puutarha odottelee kukkasipulilähetystä.  Vielä ei tosin ole istuttamisen aika.

Loma on kohta pidetty tältä kesältä.  On aina vähän surku loman loppumisesta, mutta ei mitään hätää.  Ensi vuonna sitä taas saa.  Syksyä on vielä pitkästi jäljellä, puutarhassa voi vielä tehdä vaikka mitä.  En aio masentua loman loppumisen takia vaan ylös ulos ja puutarhaan.

Pieni kesälomani alkoi puiden kärräämisellä puusuuliin.  Se on hienoa hommaa.  Työ ei vaadi muuta kuin hidasta ruumiin liikettä ja ajatus voi lennellä missä vain.  Mietin puutarhatöitä, kirjoittamista ja valokuvaamista.  Niiden yhdistäminen on ollut pääasioita harrastamisessani.  Sain juuri valmiiksi pienen runokirjan johon yhdistin valokuviani.  Kirjan nimi on Metsään tahtoisin.  Omakustanne tietenkin.Julkaisin sen Bodin kautta.

        Puutarhassa on menossa istutus-ja suunnittelukausi.  Kävimme Turussa kasvitieteelisessä puutarhassa tutustumassa ja ostin sieltä matkamuistoksi pähkinäpensaan taimen.  Istutin se mongolianvaahteran viereen mökille.  Kaupungissa jaoin raparperin ja toinosan mökille.  Raparperia en ole aiemmin jakanut, saa nähdä miten käy.

Aiomme pienentää kasvimaata ja istuttaa sipulikasveja ja perennoja ympyrään johon tulee keskelle oleskelualue.  sipulit on jo tilattu ja maankääntö aloitettu.  Hommia vielä riittää jos vain selkä kestää.  Kääntämiseen on vain kaksi kättä ja lapio.

Kesäkukat ovat pian muisto vain, mutta toivottavasti penkin kaunistukseksi pystytetty ja maalattu pienoispatsas pysyisi kunnossa ensi kesään.  En silti missään nimessä toivo lämpimiä ilmoja talveksi.  Musta talvi olisi minulle kauhistus. 

Kesäkukista kaikkein parhaiten ovat monena vuonna menestyneet samettikukat.  Ne vain runsastuvat syksyä kohti mennessä.  Ainoina siemenistä istuttamani, jotka ovat kasvaneet.  Toisaalta minulla on vielä oppimista kasvupaikan suhteen.  Kaikki kukat eivät menesty joka paikassa.

Olen istuttanut kirsikkapuun versoja ja odotan jännittyneenä säilyvätkö ne talven yli ja kasvavatko ne.  Tosin lähistöllä liikkuu rusakko tai useampi.  Niitä vastaan on suojattava taimet.  Lisäksi myyrät alhaalta ja peurat ylhäältä vainoavat taimiani.  Harrastaja puutarhuri on ahtaalla taimiensa puolustajana,

Vähän alkaa jo kaivata poutapilviä.  Sadetta ja ukkosta on saatu ihan riittävästi.  Säät ovat muuttuneet jotenkin uhkaaviksi.  Toisinaan tuntuu, ettei ennenvanhaan ollut tällaisia ilmoja.  Jos ei ole hellettä niin on ukkosta ja sadetta.  Missä ovat kauniit tuuliset kesäpäivät, 21 astetta lämmintä ja auringonpaiste.  Ainakaan minua eivät kuumat helteet miellytä.

Kukatkin alkavat nuokkua, on sitten liikaa lämpöä tai sadetta.

Viime kesänä jäi maahan neilikka ja se oli koko talven vihreänä ja intoutui tänä kesänä kukkimaan.  Eivät siis kaikki kesäkukat ole yksivuotisia.  Kokeilemalla tämäkin selvisi.  Tai jos olen rehellinen niin unohtamalla kukkapenkin kääntö syksyllä.

Yhden kukkavarren jaksoi sormustinkukkani tänä vuonna kasvattaa.  Itsestään siementävä kukka siirtyy paikasta toiseen,  kukkapenkkiä kun tulee välillä myllättyä , ei tiedä aina missä kohtaa se tänä vuonna suvaitsee kasvaa.  Se on silti sitkeä kasvi.  Tämäkin on kukasta otetuista siemenistä muutama vuosi sitten istutettu.  Se kasvattaa ensimmäisenä vuonna kukkimattoman version ja vasta seuraavana vuonna se kukkii.

Kukka ei sovi lapsien syötäväksi koska se on lievästi myrkyllinen.  Kaunis se on yksinäänkin, mutta ryhmänä monin verroin kauniinpi. 

Lähdin mustikan kypsyyttä tarkastelemaan ja otin pienen kipan mukaani piirakkamarjat saadakseni.  Onneksi en ottanut isompaa, hyttysiä oli kimpussani enemmän kuin kiinalaisia.  Vihdoin itseni koivunoksalla toisella kädellä ja toisella noukin.  Sain sentään kipan täyteen.  Toivottavasti ensi viikonloppuna on viileämpi tai edes tuulisempi säätila.  Sadettakaan en toivo.  Sitä on saatu tänäkin viikonloppuna monta milliä.

Kukkiakin ehdin ihailemaan.  Lapinvuokkona tuntemani keltaiset kukkaset ovat ehtineet kukintaan saakka.  Ne ovat sen verran arkoja etteivät talvehdi maassa vaan ne on talvetettava kellarissa.  Monena vuonna ne ovat lähteneet uudestaan kasvuun.  Ne sopivat hyvin kesäkukkien seuraksi kukkapenkkiin.

Samettikukat ja ahkeraliisat värittävät kukkapenkkiä mukavasti.

Mökin takapiha on vähän varjoinen ja jää usein huomioimatta.  Sinne on istutettuna jostakin saatuja taponlehtiä.  Metsästä siirretyt kotkansiivet ovat myös kotiutuneet sinne hyvin.  Siellä niiden on hyvä kasvaa.  Taponlehtikin saisi siellä levitä, mutta se ei halua lähteä sieltä minnekään.  Etupihalle usein istutetaan kaikkea värikästä.  Takapihakin kaipaisi vähän lisää väriä.  Mieluummin sellaista joka ei vaadi huolenpitoa.  Värikäslehtisiäkin varjokasveja varmasti on.  Täytyypä taas syksyn tullen tutustua kasvikatalogeihin. 

Olin siellä eilen 20000 muun ihmisen kanssa.  Hellettä riitti.  Hikivesi valui päästä varpaisiin.  Paljon oli katsottavaa, mutta helle verotti ainakin minun kiertämistäni.  Ei kertakaikkiaan jaksanut syventyä mielenkiintoisiinkaan juttuihin.  Kolmen tunnin jälkeen oli lähdettävä pois.  Esim. puutarhaosasto jäi vain silmäilyksi.  Olen kyllä käynyt farmarinäyttelyissä aikaisemminkin, ettei minua sen takia harmittanut niin paljon. 

  Kyllä lehmienkin ja tämän sonnin oli silminnähden kuuma. 

Tänään kävimme katsomassa myrskytuhoja maalla.  Siellä oli eilen vieraillut trombi.  Onneksi trombi ei tullut farminäyttelyyn.  Silloin olisimme voineet nähdä kuinka sika lentää.

Navetan päätyyn istuttamani maksaruoho on kasvattanut lähes kämmenen kokoiset lehdet.  Samoin tunnistamaton kasvi vieressä kasvattaa aina suuremmat lehdet kuin toisessa paikassa.  Lehmien pito on loppunut navetassa 40 vuotta sitten.  Mahtaako sitä kasvuvoimaa enää sieltä olla jäljellä.  Puucee on tosin lähellä eli navetan vieressä, johon ihmisten lantaa on 100 vuotta samaan paikkaan ulostettu.  Joka vuosi se kyllä tyhjennetään.  Kaupan lannoitteita en ole käyttänyt.  Hienoa on joka tapauksessa, että kukat kasvavat.

Saunavihtojen tuoksu juhannussaunassa tuo mieleen kesäisen koivikon.  Juhannus on keskikesää ja siitä alkaa laskeutuminen syksyyn.  Kaikki linnut ovat saaneet poikasensa.  Lentoharjoitukset alkavat ja muutaman viikon päästä muuttolinnut ovat lähteneet.  Ruokaa on hyönteissyöjillä riittänyt.

Tänä vuonna täällä Pohjois-Satakunnassa taitaa tulla hyvä mustikkasato, kun ei ole ollut halloja eikä kuivuutta.

Puutarhatöissä on pieni luppoaika, ruohonleikkuuta ja muuta siistimistä lukuunottamatta.  Nyt on aika ihailla kukkivia ruusuja ja muita kukkia.

Voi sitä ininän määrää.  Hyttysten kesä on lyhyt, mutta sitäkin kiihkeämpi.  Ne viettävät sateen jälkeen verenimentäjuhlia, joihin muut ovat pakotettuja osallistumaan.  Päivät ja illat kuluvat käsiä yhteen läpsytellessä.

Sateen jälkeen kukat näyttävät hehkuvan vielä kauniimmin kuin muuten.  Vesi on jokaiselle elolliselle tärkein eliksiiri.  Ilman sadetta ei tule kukkia, ei satoa eikä kasvua.  Toisinaan sitä tuskittelee sadetta ja manailee.  Kaikki vihreys on kuitenkin sateen ansiota, joten kiitän sadetta kasvusta ja kukinnasta.

Juhannusruusukin yltyi kukkimaan viikkoa ennen juhannusta.  Kukassa ovat myös lupiinit, alppiruusu, iirikset, akileijat, pieni kevätsydän ja tietenkin vihdoin istutetut, ostetut kesäkukkaset.

Sipulit ovat kasvaneet komeasti ja pinaatti ehti kukkaan.  Olisi töytynyt korjata satoa jo viikko sitten.  Se onkin harmi tässä mökillä kasvattamisessa, että ei näe kaikkea kasvua kuin viikon välein.  Jos istuttelee paljon hoidettavia kasveja, niin viikonloput menevät niitä hoidellessa.  Ei näin mökillä silti tarvitse olla niin tiptop.  Onneksi siippa hoitelee ruohonleikkut ja muut isommat hommat.

Paljon on kukkia maailmassa.  Useimmat kasvavat ilman ihmistä ja kasvatusta.  Koiranputket, Lupiinit ja voikukat ovat hyviä esimerkkejä hyvästä kasvusta.  Ihan kauniita kaikki omassa paikassaan.  Me vain emme halua niiden tunkeutuvan omalle reviirillemme. 

  Jos voikukkien antaa kasvaa omalla pihamaalla tällä tavalla, niin ruohoa tuskin näkyisi.  Tämä kuva on onneksi heinäpellon kasvustoa. Näitä siemeniä en haluaisi omalle ruohokentälleni.  Tuskin tästäkään pellolta lehmille riittää rehuksi asti paljonkaan.  Niitty on kaunis jos siinä on paljon erilaisia kukkia.  Siinä viihtyvät perhoset ja mehiläiset saavat mettä.

Otin vähän lomaa puutarhan hoidosta ja ajelimme Saarijärvelle ihailemaan Pyhä-Häkin kansallispuiston luonnontilassa olevaa metsikköä.  Kyllä metsä pärjää ilman ihmistäkin.  Eläimillä on siellä lokoisat oltavat.  Linnuilla on pesäkoloja jokaiselle.  Kelopuuta tietysti siellä on paljon.  Luonto muovaa omia taideteoksiaan.

Puilla on siellä aikaa kasvaa ja komistua.  Tietenkin myös kuolla, mutta ne ehtivät hyödyttämään ihmisiä kauneudellaan ja eläimiä ravinnon tarpeeseen ja pesäpuina monta sataa vuotta.

Metsäpolkua on aina niin ihana tallustella.  Vielä ei ollut paljon hyttysiäkään.  Lintujen äänet kaikuvat ja puut ja muut kasvit tuoksuvat.

Kuusenkerkkä suussani maistui miedosti pihkalta, ei ollenkaan pahalta.  Olisipa viitseliäisyyttä ryhtyä tekemään kuusenkerkkäsiirappia.  Nyt niitä nimittäin on.  Täytyy siis vain tyytyä napostelemaan kerkkiä ohi kulkiessa.

Istutuspuoli alkaa puutarhapuolella olla lopuillaan, viimeiset kukat vielä istutan.  Palava rakkaus niminen kukkanen löysi paikkansa vanhan navetan päädyssä olevaan kukkapenkkiin.  Se on perinnekasvi, joten se sopii hyvin mökin pihaan.

Rivitalon pikkupuutarhaan istutan ruukkuun Keijunmekon.  Se on reheväkasvuinen kesäköynnös.  Tietysti samettikukkia pitää olla joka puutarhassa.  Ne kestävät auringonpaahteen ja syksyllä kylmää.  Kokeilija kun olen niin istutan seinustalle pari paprikan taimea ja kuukausimansikkaa.  Taimet on jo ostettu.

Sitten voi vain odotella kasvun ihmettä.  Kylmää on vielä ollut, se vähän viivästyttää.  Hallaa ei enää soisi tulevan.  Näillä leveysasteilla sitä voi kyllä olla koska vain.  Muutama vuosi sitten halla vei viikkoa ennen juhannusta istutetut kesäkurpitsan taimet.

Kävely metsässä rauhoittaa ja ihastuttaa.  Muurahaiset pesässään tekevät töitä riemulla ja ammattitaidolla.  Pesää täytyy aina vähän sohaista nähdäkseen kuinka tuhansia muurahaisia rientää korjaamaan kotiaan.  Lintujen laulu on ihastuttavaa näin pesäntekoaikaan.  Sattumalta otin kuvan koivusta.  Otin kuvan  kun siinä oli iso kääpä.  Vasta kotona huomasin linnunkolon käävän alla.  Toisen kuolema on toisen elämä.

Puutarhan teko on vähän vaiheessa.  Kesäkukkia ei uskalla vielä oikein istuttaa, kun on luvattu hallaa.  Ostettuna ne toki jo ovat.

Kesä on auennut katsojalle ja kokijalle.  Pääskyset ovat saapuneet, taivaanvuohi lentää korkealla ja käki on kukkunut ensimmäiset sävelensä.  Kesää on odotettu pitkän talven ja kevään ajan.  Kesä on hujauksessa ohi.  Kesästä on otettava kaikki irti.  Kasvun ihmettä olisi mahtavaa seurata jatkuvasti läheltä.  Työt vähän jarruttavat harrastuksia.

Ruoho kasvaa ainakin, jos muut kasvit vielä vähän vartoilevat.  Voikukat kasvavat ilman viljelyä.  Miksi vaivautua istuttamaan kukkia ja maksamaan itsensä kipeäksi taimista, jotka saattavat kuolla seuraavana talvena.  Tavoitteita pitää olla.  Jos yksikin monivuotinen puu, pensas tai kukka selviää pari vuotta tai enemmä, niin tavoite on saavutettu.

Viime vuonna istutettu Mongolian vaahtera selvisi talven yli.  Vähän oksien päät paleltuivat, mutta ne eivät ole haitanneet lehtien tuloa.  Aina on arvelluttavaa istuttaa 1 ja 2 alueen kasveja kolmos alueelle.  Joskus se uskallus palkitaan.

Pöyhein vähän kivikkoistutuksianikin.  Ne ovat vasta heränneet kasvamaan.  Kivikkokasvit ovat aivan oma lajinsa.

Kohta kukkivat kirsikka- omena-ja luumupuut, toivottavasti.

Kevät on jo pitkällä,kohta on kesä.  Parissa päivässä lehtipuut ovat alkaneet vihertää.  Koivu tuo aina mieleeni Suomen, saunan, vihdantuoksun ja lämmön, minkä kuiva koivuklapi antaa.  Koivu antaa myös   parhaan hiilloksen grillaamiseen.  Pari päivää on jäljellä viikon lomapäivistä maalla ja on siirryttävä rivitalon puutarhaan.  Toisaalta on mukava vuorotella ison ja pienen välillä.  Pienikin puutarha on virkistävä.  Maaseudun puutarha voi olla osittain villi ja vapaamuotoinen ja siellä voi kasvattaa suuriakin puita ja pensaita.  Rivitalon puutarha taas voi sisältää jänniä yksityiskohtia joihin katse kiinnittyy.  

Puutarhaharrastus on ammattitaidottomanakin oiva tapa luoda kauneutta ympärilleen.  Aina voi oppia uutta.  Rahaakaan se ei välttämättä vaadi paljon.

Istutin kasvimaahan maalle sipuleita ja pinaattia.  Päätin, etten istuta perunoita, kun ne ovat jostain syystä jääneet monena vuonna pieniksi.  Pyörsin kuitenkin seuraavana päivänä päätökseni kun kaupasta ostetussa peunapussissa oli itäneitä.  Laitoin ne maahan, tulee sitten mitä tulee. 

Jos pitää lipstikan mausta niin sellaisen kannattaa istuttaa.  Se kasvaa vaatimattomassakin kasvupaikassa.  Kun sen kerran on istuttanut niin sitä ei tarvitse hoidella.  Sitä voi jakaa helposti. Kuivattuna lehdet ovat hyvä mauste keittoihin ja pataruokiin.  Maku on aika voimakas.

Toinen mukava maustekasvi on ruohosipuli.  Siitä saa nopean kastikkeen kalan ja perunan kanssa.  

Laitan kattilaan 

30-50 g voita,vettä, ruohosipulia,suolaa

Vaihtoehtoisesti nakkipalojen kanssa siitä saa erilaisen kastikkeen.  Ruohosipuli on mielestäni parempi säilöä silppuna pakastamalla.  En istuta tilliä ja persiljaa enää lainkaan siemenistä.  Ostan kumpaakin yhden taimipurkin, josta riittää jaettuna ja istutettuna pitkäksi aikaa. Persilja kasvaa uudestaan kun sitä leikkaa.

Ruttojuuri

Ruttojuuren kukat ovat nousseet ennen lehtiä niinkuin aina.  Aina kun ruttojuuresta puhutaan, sanotaan sen leviävän kuin rutto.  En ole sellaista havainnut.  Istutin yhden sellaisen mökin pihaan n. 5 vuotta sitten.  Kasvusto on levinnyt ympäristöön metrin verran.  Se ei ole paljon verrattuna lupiiniin.  En sitäkään koe vaivaksi.  Onhan se kaunis kasvi.Näin karussa pihassa, jossa on kiveä välillä paljon enemmän multaa, niin kaikki kukat ovat plussaa.  Mäntyjä ja katajia riittää, ja kallioita.

Kävelin metsätietä pitkin parin kilometrin päähän mökistä ja kapusin kalliolle kuuntelemaan metsän ääniä.  Kuuntelin metsän huminaa ja lintujen laulua.  Kaikki pysyttelivät kaukana minusta ja kamerastani.  En ole tarpeeksi kärsivällinen saadakseni kuvia metsän linnuista joten tyydyin kuvaamaan metsää.

Muutaman lomapäivän ansiosta minulla olisi aikaa pidempäänkin luontoretkeen, mutta kun on niin paljon muutakin tekemistä.  monet pelkäävät kulkea metsässä, kuka pelkää mitäkin.  En itsekään lähde outoon metsään pitkälle tiestä.  Pieni varovaisuus on aina paikallaan.  Eläimiä on vähän turha pelätä.  Ne yleensä kuulevat tuloni ja väistävät.  En ole ikinä nähnyt mitään isompia eläimiä.  Nytkään en nähnyt kuin vasta mökin pihassa vanhan tuttavani rusakon.  Se saisi pysyä kauempana kasvi-ja kukkapenkeistäni.

Maaseudulle tullessa elämä vaikuttaa uneliaalta ja hiljaiselta.  Vähän aikaa seurailtuani tapahtumat alkavat piirtyä silmiin ja ajatuksiin.  Pellot ovat vielä mustia, mutta maanviljelijät ovat lähtövalmiita traktoreineen.  Osa maanviljelijöistä on toki kylvänytkin.

Meikäläisen kasvimaallakin on jo muutama lapionpisto tehtynä.  Olen parin päivän sisällä istuttanut syyshortensia, luumupuun (Kuntalan punaluumu) ja alppiruusun (Mikkeli).  Kesäkukkien kanssa en aio tänä vuonna kiirehtiä.  Vielä voi tulla pakkasia monta kertaa. 

Linnut perustavat perheitä.  Erityisesti rastaat ovat olleet aktiivisia.  Ne ajavat häiritsevät varikset joukolla pois pesintää häiritsemästä.  Monta muutakin tapahtumaa olen huomannut näinä parina päivänä, minkä olen viettänyt täällä maaseudulla mökin pihallamme.

Kaikki mitä omin silmin näet, omin korvin kuulet ja nenällä haistat, niiden yhteissumma on kevään tunnelma.  Jopa ojassa nähty sammakonkutu ja lähistöltä kuultu kurnutus.   Pellon toisella laidalla kukkiva raita on kaunis. 

Metsä kauniissa keväisessä auringonpaisteessa kutsuu luokseen.

Maaseutu elää metsästä.  Pellolta ja navetoista saadaan ruoka, mutta metsästä otetaan rahaa elämiseen.  Puutarhoissakin puut ovat olennainen osa maisemaa. Maaseutupuutarhassamme puut ovat pääosan esittäjiä ja muut kasvit, jos ei nyt sivuosassa niin lähellä sitä.

Viime vuonna istutettu Mongolian vaahtera oli vähän kärsinyt talvesta, oksankärjet olivat paleltuneet.  Pienoisarboretumini havujäsenet, Koreanpihta ja Serbiankuusi olivat pärjänneet paremmin.  Laskin, että pihassamme on n. 20 puulajia.  Siinä ovat kaikki hedelmäpuut, havupuut ja lehtipuut.

Maaseudun puutarhassa tulee aina pieniä yllätyksiä.  Pieni rusakonpoikanen erehtyi matkallaan ulkopöytämme alle ja odotti pelokkaana mitä me tekisimme.  Ehdin hakea kameran ja ikuistaa vieraan.  Pienen hetken rohkeutta kerättyään se juoksi pakoon viereiselle pellolle. Muitakin bongattavia näkyi auringon lämmössä.  Toissapäiväisen Suruvaipan ja sisiliskon jälkeen sai tähtäimeen västäräkin  ja nokkosperhosen.

 Kamerani ei ole tarpeeksi tehokas kauempaa kuvattavia varten, mutta on siitä iloa kun saa jotain kuvatuksi.

 Perhoset ja sisilisko ilahduttivat minua kun olin kameran kanssa liikkeellä.  Nyt vasta tuntuu ja tuoksuu kevät.  Pitkän talven jälkeen auringon lämpö sai esiin leskenlehtien lisäksi ainakin yhden viime syksynä istuttamani lumikellon.  Vielä on liian aikaista sanoa menestyvätkö ne luontopolkuni varrella. 

Koivunkylki houkutteli perhosia.  Mahtoivatko saada mahlaa vai houkutteliko vain aurinko.  Puutarhatöihin on mökilläkin ryhdyttävä eikä vain kameran kanssa huvitella.  Omenapuista suojaverkot pois ja oksia karsimaan. Suruvaippa

Isompi alppiruusu oli vähän kärsinyt ja siitä oli katkaistava pari oksaa.  Viime keväänä istuttamani alppiruusu(Nova Zempla) oli pärjännyt paremmin.  Puut olivat suojanneet liialta valolta.  Minulla on kokeilu meneillään.  En aio kastella metsäpolkuni varrella olevia kasveja, muuten kuin istuttaessa.  Saa nähdä miten ne pärjäävät.

Olihan se kompostikin tyhjennettävä.  Meillä on köyhempi malli, ei lämpökompostori.  Hyvin olivat viimekesäiset biojätteet maatuneet.  Siirsin ne metsään jatkojalostumaan ruusupensaani juurelle.  onneksi puuceen tyhjennys ei ole minun hommani.

Kaikkia näitä olen yrittänyt siirtää luonnosta omaan puutarhaani.  Vähän huonolla menestyksellä.  Kielot ehkä parhaiten ovat onnistuneet.  Vielä täytyy odottaa muutama viikko ennenkuin tiedän onko viime vuonna siirtämäni kielontaimet onnistuneet juurtumaan.  Siirron tein keväällä ennen kukintaa.

 Rentukan istutus ei onnistunut lainkaan.

 Valkovuokkojakin täytyy käydä ihailemassa muualla.  Vaikka niitä on paljon monissa metsissä niin pohjoiseen Satakuntaan ne eivät ole levinneet.

Etsiskelen koko ajan kesän merkkejä.  Talven kourat alkavat päästää otettaan,

Talon reunalla, eteläpuolella, nousee tulppaanin tynkiä, muuttolinnut lentävät ylilentoja, joka päivä ollaan lähempänä kesää.

Mökillä pöntöt odottavat asukkeja.  Pälvet suurenevat.  Pian pääsen tekemään istutustöitä.  Talven jäjiltä ainoat vihreät havupuiden lisäksi ovat aina terhakkaat Hertta-vuorenkilvet.

Näin keväällä on mukava muistella viime kesää ja odotella uuden kesän tulemista.  Muistella perhosten leikkiä ja kauniita kesäpäiviä.

 Pitkiä lenkkejä metsäpoluilla suopursujen tuoksuessa.

Mukavia hetkiä tulen ääressä.

Mitä kaikkea tämä tuleva kesä tuo tullessaan.  Mahtaako ollakin niin, että odotus tulevasta on mukavampaa kuin varsinainen tapahtuma.

Pihaa ja lähiseutuja kuljeskellessa huomioi vanhat rakennukset ja miten ne ovat säilyneet.  pellon reunoilla sinnittelee latoja, toiset enemmän vinossa kuin toiset.  Niille ei ole oikein löydetty enää käyttöä.  riihet ovat usein vanhojen tavaroiden säilytyspaikkoja.  Samoin navetat ja aitat.  Tavaraa riittää nykyään säilöttäväksi.

Vanhat salvat, saranat ja lukot ovat kiehtovia.  Jokainen on erilainen.  Niitä on tehnyt jokainen oman tarpeensa ja taitonsa mukaan.  Joskus on seppäkin ollut tekemässä.

Puutarhakin on samoin jokaisen puutarhaharrastajan luovuuden ja taitojen yhdistelmä.  Välillä epäonnistuu rankasti.  Epäonnistumiset on helppo hävittää kompostoimalla.

Puutarhan hoito on ajoittain kovaa työtä.  Varsinkin nurmikon pitäminen kauniina.  Siloin ei voi ajatella:kesä kasvattaa, talvi tallaa.  On käytävä työhön.

Kasvimaa on taistelua rikkaruohoja vastaan.  Eräs runsaskasvuisimmista on pihatähtimö.  sitä vastaan on taisteltava painiotteella, niskasta kiinni ja nurin.  Sekään ei usein auta vaan on otettava järeämmät keinot käyttöön.  Pari viikkoa hoitamatta ja maa on vihreänä mattona.  Satakunnassa kasvista käytetään monissa paikoin nimeä muro.

"Arho, mallasruoho, maltta, muro, vesiheinä, vesimaltta

 Vielä hetken kukat näyttävät tältä.  Kohta kevätaurinko herättelee nukkujat.  kasvit nostavat päätään kurkkien auringonsäteitä.  Aurinko lämmittää ja sulattaa lunta.  Vesipisarat ryntäilevät alaspäin rinnettä, kilpaillen pääsystä puroon

.  Leskenlehdet ovat melkein ensimmäisiä kukkia jotka aloittavat kukinnan.  Suomen talvi on rankka, mutta kasvit ovat tottuneet kylmään ja ponkaisevat ylös, kun aurinko on tarpeeksi korkealla.

Polku alkaa pihamaalta.  Viime kesänä rakennetun poroaidan pätkät toimivat porttina polulle.

  Luontopolkuni ei saa liiaksi erottua metsästä.  Yritän istuttaa sinne kasveja, jotka voisivat olla luonnollisesti levinneitä.  Sitä voivat olla nykyisin myös esim. kurttulehtiruusu, monen vihaama kukka.  Luontopolkuni reunustama metsä on niin kivikkoinen ja karu, jos joku kasvi siellä pystyy kasvamaan, niin se saa siellä kasvaa.

Maaseutu ympäristönä inspiroi monenlaiseen tekemiseen.  Oman puutarhan rakentaminen luonnon muovaaman kauneuden jatkoksi on haastavaa.

  Tällaisia kun löytää polultaan niin tulee vähintään iloiseksi.

Maatalon pihapiiriin mahtuu monenlaista rakennusta.  Aitta, riihi, navetta, maakellari, sauna ja tietysti tuparakennus.  Rakennukset reunustavat useasti pihaa joka puolelta.  Kasvimaa ja puutarha hedelmäpuineen ja kukkineen punaisten rakennusten vierellä ovat perinnettä parhaimmillaan.  Pieniä mökkejä on maaseutu pullollaan.  Olisi toivottavaa, että ne saataisiin käyttöön kesäkeitaiksi kaupunkilaisille vielä enemmässä määrin kuin nyt.

  Puiden polton lisääntyessä pieni metsäpalsta mökin vieressä olisi varasto, josta voisi hakea lisälämpöä kylmään talveen.  Tosin se ei ole mikään helppo ratkaisu vaan vaatii hyvää kuntoa ja paljon työtä.

   Vanhasta maatalosta löytyy aina jotain vanhoja käyttöesineitä joita voi käyttää pihan somistamisessa.  Tämäkin maitokannu löytyi kellarin päältä.  Suihkutin sitä vähän hopeamaalilla, ettei ruoste näy.

Kukat ovat puutarhurille silmän ilo ja sydämen täyttymys.  Niitä täytyy kuvata ja ihailla monesta suunnasta.