Puutarhapolku

Luonto on suurin kaikista taiteilijoista.  Se tekee mitä haluaa välittämättä muista.  Kaataa puita, taiteilee lumesta teoksia.  Ihminen ei aina ymmärrä luonnon muovaamia ihmeitä, ainakaan jos ne vaikeuttavat elämää.

Metsissä ja pelloilla elävät eläimet osaavat sopeutua muutoksiin paremmin kuin ihminen.  Ne vain etsivät uuden asuinpaikan ja hakevat ruokaa muualta.  Ne eivät ole sidottuina aikaan ja paikkaan niinkuin me ihmiset.

Auton hautautuessa lumeen kiroillaan lumen tuloa eikä pysähdytä ihailemaan pehmentynyttä muotoa.  Lumi peittää ja pehmentää myrskyssä kaatuneen metsän.  Umpihangessa tarpoessa ei tule  mieleenkään jäädä ihailemaan hangen pintaa, johon on saattanut ilmaantua rusakon jälkiä.  Tosin maalla tulee totuus äkkiä esiin.  Aamulla ihailin ikkunasta rusakon juoksua pellolla ja iltapäivällä kuulin haulikon äänen ja seuraavana päivänä näin verijäljet. 

  Tällaisista sumuisista päivistä on onneksi päästy ja ovat koittaneet kauniit pakkaspäivät.  Onhan tämäkin jollain lailla kaunista ja salaperäistä, ei tiedä mitä on edessäpäin.  Elämäkin on yhtä sumuista välillä.  Tapahtumista ei tiedä eteenpäin varmasti kuin pienen hetken.  Tunnin päästä voi olla jo aivan toista.  Hyvää tai huonoa.   Lottovoittoakin sitä aina odottaa ja joutuu pettymään, kun ei ole kuin yksi oikein.

Selailin vanhaa Suomen Kuvalehteä ja löysin kauniin runon joka minun on ihan pakko kirjata ylös.

Lumihiutaleet                                                           

Lumihiutaleet harsoon hienoon

nyt käärivät martaan maan,

sadun aikaan talvisen tienoon

kuin unten unnuillaan.

Ne leijuu kuin valkeat perhot,

kidekuurassa karkeloi

kuun eess` on kuin valkeat verhot

yli tien hämyn tiut soi.

Ne muuttavat männynneulan,

kristalliksi pienenkin puun,

kun aurinko kuin läpi seulan

luo maailman muun.

Sun ihmiskatseesi kohtaa

iäisyyksien ihme vain

säde ripsien raossa hohtaa

avaruuksia heijastain.

Elos kuiluhun täyttyy lunta,

otit ankaran askelees,

levon saat, näet valkoista unta,

nyt on sielusi suuri ja sees.

Oulunkylässä 13.1. 1927

Talven puutarha on valkoista, pehmeää samettia.  Viimein kasvitkin pääsivät talven lepoon lumettoman ja lämpimän alkutalven jälkeen.

Maalla pääsee erilailla seuraamaan luontoa.  Metsä huurtuu kun pakkanen paukkuu.  Vasta satanut lumi pysyy oksilla monta päivää.  Aurinkokin yllätti saapumalla valaisemaan talvisen näkymän.

Tuvassa on lämmin, leivinuunissa kohise tuli, sähkökatkoista ei enää tietoakaan.  Harmittaa vähän kun tänään on lähdettävä kaupunkiin.  Huomenna odottaa työpäivä.

Täältä syrjäkylältä olisi hankalaa käydä töissä.  Bensakin on kallista.  Toisaalta voi olla, että tähän idylliin tuskastuisi jonkun ajan kuluttua.  Hiljaisuus ja tapahtumattomuus voisi alkaa haitata.  Vuorottelemalla asuinpaikkaa saa aina maalla virkistyksen ja jaksaa pitkän aikaa kaupungin hälyä.

  Ei nyt ihan jätkänkynttilän valossa jouduta olemaan, mutta sähköttömyys tai vikasähkö kiusaa vielä montaa ihmistä maaseudulla.  Ihmiset ovat kyllä maalla tottuneet heikkoon palveluun, mutta yli viikon kestäneet katkokset ovat kyllä liikaa.  Minä nyt olen vain muutamaa vapaapäivää täällä viettämässä ja meidän mökissä ei ole mukavuuksia.  Vesi tulee kaivosta kun vaan jaksaa kantaa.  Uunit tuovat lämpöä.  Vesivessaa ei ole, on könyttävä tarpeilleen pihan perälle.  Täällä kuitenkin vielä muutamia vakituisia asukkaita on joiden elämää sähköttömyys kiusaa.

Ihmiset ovat ehkä liikaa vieraantuneet luonnosta, eivätkä heti löydä ratkaisuja vaikeuksiin.  Kun vähän pintaa raaputtaa niin löytyyhän sieltä alkuperäinen luonnossa toimeentuleva eläväinen.  Tuli on keksitty paljon ennen meidän sukupolvea.  Olemme vain tottuneet liikaa helppoon elämään.

 Myrsky saapui Kalloon eilen.  Hieno sitä on katsella, mutta kun se yltyy liian suureksi niin ei ole enää kivaa.

Meilläkin maalla se taas teki tuhojaan.  Viime kesäisen myrskyn jälkeen pystyyn jääneet rungot saivat nyt taipua tuulen puhaltamina maahan.

  Metsät ovat nyt niin märkiä, ettei sinne isoilla koneilla voi mennä.  Tieltä ne on ainakin pakko siirtää pois jollakin keinoin.  Lisää työtä ja rahallista vahinkoa myrsky saa aikaan. 

Pari päivää sitten oli lunta vähän, nyt ei yhtään.  Musta joulu siis.  Aatto meni silti mukavasti.  Kävimme maalla savustamassa kalaa ja vähän tunnustelemassa maalaistunnelmaa.  Ei se oikein joululta tuntunut.  Kai se siitä vielä talveksi muuttuu.

 Tämä kuva kotimme viereiseltä kalliolta kuvattu.  Olisi tämän vertainen lumimäärä saanut pysyä maassa.  Ulkoilu on kyllä helpompaa vähässä lumessa, ainakin kävellen.  Täytyy etsiä positiivisempi puoli lumettomuudesta.

Nyt alkaa jo olla ne ajat kun lunta saisi tulla.  Ei joulu tunnu miltään jos ei ole lunta.  Tosin joulumielessä on jo muutenkin hakemista.  Vesisade ei sitä ainakaan nosta.  Täytyy vain muistella entisiä talvia ja jouluja.  Viime talvena siihen lumeen alkoi kyllästyä.  Sitä kun tuli melkein joka päivä.  Ikinä ei ole kohdallaan säät.

  Tämä kuva on jo parin vuoden takaa.  Vähän pimeä ja tärähtänyt otos.  Ei ihme olihan kyse uuden vuoden aatosta.

Pikkujoulukin meni eikä lunta mailla halmeilla.  Kynttilätkin näyttävät kalpeilta päivänvalossa.  Vettä tuli illalla ja yöllä.  On tämä  säätä.  Toivottavasti tästä valkenee päivä, mieli ja maisema.

Auringon nousu voi marraskuussakin olla näin värikäs.  Oli oikein ilo katsoa.  Tuli piristysruiske tälle päivälle.

Aurinko sentään nousi metsän takaa.  Matalalla se näin marraskuussa on.

 Pikkujoulun vietto maalla sujui ihan mukavasti.  Kesäisen tuntuinen sää ei oikein joulumieltä nostattanut.

  Aurinko valaisi pihan ja nurmikko vihersi.  Lämmin syksy on tehnyr sellaisen tempun, että kukkasipulit ovat osittain nousseet pintaan.  Voi olla, ettei keväällä saakaan ihailla kukkaloistoa.

Kinkku(pieni) paistui leivinuunissa ja imelletty perunalaatikko vierellä.  Mahtavalta ne maistuivat auringonpaisteessakin.  Linnutkin kävivät meitä ilahduttamassa.

  Kenties on parempi kuiva keli ilman lunta, kuin musta vesikeli joka vallitsee nyt kun kirjoitan tätä.  Toivon mukaan luntakin saadaan jossain vaiheessa talvea.

Marraskuu masentaa joitakin ihmisiä.  Minusta marraskuu on mainio kuukausi.  Iltojen pimeys on salaperäistävalojen ansiosta, eikä suinkaan pelottavaa.  On hyvä, että nykyään käytetään lämpimämpiä, kellertäviä valoja.  Kirkkaan valon ympäristössä on vielä pimeämmän tuntuista.

Marraskuun maisema on erilainen auringon paistaessa.  Havupuiden vihreä väri loistaa.  Synkempänä pilvisenä päivänä on vallassa tummat värit.

Polku kalliolla, jota tänään kuljeskelin innoitti tähän kirjoitukseen.

Tietokoneen valokuvan käsittelyn avulla saa tummankin päivän otoksista mukavampia.  En tiedä valokuvan sommittelusta mitään.  Minulle riittää kun kuva esittää selvästi jotain.  Valokuvaamisessakin, niin kuin monessa muussakin asiassa, on menty liialliseen pikkutarkkuuteen.  Kuvankäsittelyllä saadaan varmaan kirkkaita ja selkeitä kuvia, mutta luonnollisuus katoaa osittain.  Ei silmillä näe niin kirkkaasti minkä kuva näyttää.

 Syksyn kuutamoyö

täysinäinen

sirkeä tähtivyö

reikämäinen

syksyn iltapimeä

samettinen

odottelun hetkeä

talveen, lumeen.   

Pihan ensimmäiset vierailijat ovat tulleet.  Lintulaudan pystyttämisen jälkeen talitintit ja muut pikkulinnut alkoivat siipeillä pihassa ja puiden oksilla.  Kyllä taas saadaan kantaa auringonkukan siemeniä ja jyviä siivekkäille.

 Varikset ja harakatkin osallistuvat juhlintaan, mutta niillä on työtä saada siemeniä koska ruokapaikka on niille hankalampi.  Ne eivät saa heilautettua siemeniä maahan.  Toki niillekin joskus heitetään makupalaa.

Kävi meillä rivitalon pihassa isompikin eläin.  En ihan kunnolla saanut sitä kuvattua, mutta kyllä kuvasta komean ketun tunnistaa.

  Eläimiä on mukava seurata ikkunasta.  Kaikki ne kuitenkin pelkäävät ihmisiä kuten oikein onkin. 

Uusi päivä on taas valjennut.  Vähän hämäränä, mutta kuitenkin.  Lunta ei ole vielä tiedossa Satakuntaan.  Lapissa lienee jo satanut.  Ei sitä lunta tarvitsisi niin paljon sataa kuin viime talvena.  Sen verran kuitenkin, että hiihtämään pääsee ja valokuvaamaan lumisia maisemia.

Jääkin on kaunista kun aurinko sitä hyväilee.  Jään alla sinnittelevät suomalaiset kasvit ja luonto odottaen uutta kevättä.

Näin syksyn tullen on mukava muistella kesän tapahtumia ja tekemisiä.  Välillä tuntuu ettei tapahdu yhtään mitään, mutta kun alkaa muistella niin onhan niitä tapahtumia ollut.  Yksi mukavammista oli purjehdus Kaljaasi Ihanan kyydissä Luvialla.  Sellaiseen kyytiin harvoin pääsee.  Leppeän tuulen hulmutessa matka meni mukavasti.  Tosin se ei riittänyt purjeisiin, mutta se ei paljon haitannut.  Nyt on mukava muistella puutarhan hyväksi tehtyä työtä. Talvi on tuossa tuokiossa ja uusi kevät ja kesä odottaa.  Kuvia katsellessa ja muistellessa viime kesää aika kuluu rattoisasti.

Kukinta jatkuu ulkona ja pian sisälläkin.  Lupiinit aloittivat toisen kukinnan.  Kuva on otettu 10.10.

 Ne haluavat loistaa syksylläkin.  Monet muutkin kasvit tekevät toisen kierroksen.  Kertooko se jostakin suuremmasta, en tiedä.  Lumipallohortenssiakin teki pihassani yhden kukan näin syksyllä.

Kukintakautta voi jatkaa syksyllä.  Istuttamalla itse joulukukat saa niistäkin iloa pitkäksi aikaa.  Minä istutin tasetteja koriin. 

 Ne ovat vielä alkuvaiheessa.  Mullan peitoksi voisi laittaa jotain vihreää.  Kunhan ne nyt ensin kukkivat.

Saanen sanella syksylle suosionosoitukset s-sanoilla.  Suunnattoman suloiset sävelet soivat sydämessäni syksylle.  Syysauringon sädehtiessä sykkeeni sakenee. Suuntaan seikkailuni suomalaisille seuduille.

Sanailen suuria sanoja, suunnittelen seuraavaa sanomaa.  Sekundaako?

Ruskan aikana on ihana ulkoilla jä nauttia värikylvystä.  Aurinko paistaa ja puut hehkuvat.  Kerrankin on kuuleman mukaan etelässä parempi ruska kuin Lapissa.

Kameran kanssa on mukava seikkailla teillä ja poluilla.  Aina löytyyjotain kuvattavaa luonnosta ja puutarhasta.  Vielä on ollut niin lämmintäkin, että kukat jaksavat kukkia.  Dahliat kukoistavat kun vaan on tarpeeksi lämmintä.

Kehäkukatkin ilahduttavat minua.  On jo kolme vuotta kun olen ne taimina istuttanut ja ne siementävät seuraksi vuodeksi ihailtavaa.  Ikävä kyllä dahlia menehtyy heti kun tulee hallaa.  Ne olisi talvetettava kellarissa tai viherhuoneessa.  Niitä minulla ei ole.  Taidan ostaa kuitenkin ensi vuonnakin dahlian.  Se on menestynyt paremmin kuin pelargonia.

Elämme ruskan aikaa.  Tosin sade latistaa värit harmaiksi aika usein.  Ulkona on mukava puuhailla sateettomana aikana.  Värejä on muuallakin kuin puutarhan kukissa, jotka jo alkavat olla tiensä päässä tältä kesältä.  Onneksi vielä voi istuttaa ja uneksia seuraavan kesän kukkaloistosta.

Pihakoivut kellastuvat mökillä ensimmäisenä.  Vanhoja nuo ovatkin.  Se ehkä vaikuttaa asiaan.  Haravointi on seuraavaksi vuorossa.  Asiantuntijat sanovat, että haravointijätteet olisi hyvä jättää paikoilleen tai haravoida ne puiden ja pensaiden alle tai kasvimaalle.  Ne antavat lannoitusta maahan eikä lehtiä tarvitse erikseen kompostoida.

Sateenkaarenpää oli aika lähellä tällä kertaa mökillä.  Aarretta ei löytynyt, ainakaan rahallista.  Syksyn kauneutta ihailin puutarhassa ja metsässä.  Kukkasipuleita tuli istutettua n. 250 kpl.  toivottavasti myyrät eivät intoudu sipulinsyötiin.  Tuomenoksia ja -silppua hiukan laitettiin päälle, mutta saa nyt nähdä mitä tapahtuu.

Dahlia kukkii vielä aivan hurjasti.  Ensimmäiset pakkaset kyllä sen vievät, mutta hetken saan vielä ihailla kukkaa.

 Puolukoita ei ollutkaan niin paljon kuin luulin.  En tiedä oliko joku ehtinyt ensin vai mitä oli tapahtunut.  Kolmisen litraa vain tuli noukittua.  Vähän noukin sieniäkin, kangasrouskuja suolasieniksi.  Olen sienenpoiminnassa aivan noviisi.  Kaikki on kuitenkin kotiinpäin.

Porin kaupunki istutti muutamalle joutomaalle auringonkukkapellon ja nyt ne ovat valmiina poimittavaksi.  Minäkin kävin hakemassa niitä nipullisen.  Vielä ei ollut kovin moni noudattanut kehoitusta käydä katkomassa kukkia omaan käyttöön.  Tämä oli hieno kädenojennus kukista pitäville kaupungilta.  Joutomaat saadaan näin hyvään käyttöön kaunistamaan kaupunkia.  Keltainen pelto on pitkään ihailtavana ja kun siitä saa vielä viedä palasen kotiin niin tulee oikein hyvä mieli.  Lisää tällaisia ideoita.  Ne eivät ole kalliita toteuttaa ja moni saa siitä iloa.

Jos oman puutarhan sato tuntuu riittämättömältä niin ei muuta kuin metsään.  Siellä sienet ja marjat jo odottelevat.  Puolukatkin jo punastelevat, eivätkä suinkaan häpeästä vaan kypsymisen riemusta.  Kanttarelleja minäkin ehdin jo poimia, suolasienten keräämistä täytyy vielä harkita.  Puutarha odottelee kukkasipulilähetystä.  Vielä ei tosin ole istuttamisen aika.

Loma on kohta pidetty tältä kesältä.  On aina vähän surku loman loppumisesta, mutta ei mitään hätää.  Ensi vuonna sitä taas saa.  Syksyä on vielä pitkästi jäljellä, puutarhassa voi vielä tehdä vaikka mitä.  En aio masentua loman loppumisen takia vaan ylös ulos ja puutarhaan.

Tässä nämä paljon manatut kukat taas ovat.  Jättipalsami ja horsma, kauniisti kukkivina.  Olen ollut paljon liikekannalla lähimetsissä ja ihaillut palsamin kukintaa joka levittäytyy avoimiin paikkoihin.  Kyllä ne kauniimpia ovat kuin nokkospöheiköt, joihin ei kesävaatteissa tohdi mennä.  En tiedä sen paremmin palsamin historiaa, mukava niitä kuitenkin on katsella. 

Eivät ne tietysti sitten ole mukavia jos ne valtaavat puutarhassa omilta kasveilta paikan.  Kyllä ne minun puolestani saavat rehottaa miten haluavat penkoilla ja ojanpientareilla.  Eivät ne taida aiheuttaa allergiaoireitakaan niin paljon kuin esimerkiksi pujo, jota nyhdetään välillä porukalla ylös.  Ainakin täällä Porissa.

Vähän alkaa jo kaivata poutapilviä.  Sadetta ja ukkosta on saatu ihan riittävästi.  Säät ovat muuttuneet jotenkin uhkaaviksi.  Toisinaan tuntuu, ettei ennenvanhaan ollut tällaisia ilmoja.  Jos ei ole hellettä niin on ukkosta ja sadetta.  Missä ovat kauniit tuuliset kesäpäivät, 21 astetta lämmintä ja auringonpaiste.  Ainakaan minua eivät kuumat helteet miellytä.

Kukatkin alkavat nuokkua, on sitten liikaa lämpöä tai sadetta.

Viime kesänä jäi maahan neilikka ja se oli koko talven vihreänä ja intoutui tänä kesänä kukkimaan.  Eivät siis kaikki kesäkukat ole yksivuotisia.  Kokeilemalla tämäkin selvisi.  Tai jos olen rehellinen niin unohtamalla kukkapenkin kääntö syksyllä.

Lähdin mustikan kypsyyttä tarkastelemaan ja otin pienen kipan mukaani piirakkamarjat saadakseni.  Onneksi en ottanut isompaa, hyttysiä oli kimpussani enemmän kuin kiinalaisia.  Vihdoin itseni koivunoksalla toisella kädellä ja toisella noukin.  Sain sentään kipan täyteen.  Toivottavasti ensi viikonloppuna on viileämpi tai edes tuulisempi säätila.  Sadettakaan en toivo.  Sitä on saatu tänäkin viikonloppuna monta milliä.

Kukkiakin ehdin ihailemaan.  Lapinvuokkona tuntemani keltaiset kukkaset ovat ehtineet kukintaan saakka.  Ne ovat sen verran arkoja etteivät talvehdi maassa vaan ne on talvetettava kellarissa.  Monena vuonna ne ovat lähteneet uudestaan kasvuun.  Ne sopivat hyvin kesäkukkien seuraksi kukkapenkkiin.

Samettikukat ja ahkeraliisat värittävät kukkapenkkiä mukavasti.

Mökin takapiha on vähän varjoinen ja jää usein huomioimatta.  Sinne on istutettuna jostakin saatuja taponlehtiä.  Metsästä siirretyt kotkansiivet ovat myös kotiutuneet sinne hyvin.  Siellä niiden on hyvä kasvaa.  Taponlehtikin saisi siellä levitä, mutta se ei halua lähteä sieltä minnekään.  Etupihalle usein istutetaan kaikkea värikästä.  Takapihakin kaipaisi vähän lisää väriä.  Mieluummin sellaista joka ei vaadi huolenpitoa.  Värikäslehtisiäkin varjokasveja varmasti on.  Täytyypä taas syksyn tullen tutustua kasvikatalogeihin. 

Paljon on kukkia maailmassa.  Useimmat kasvavat ilman ihmistä ja kasvatusta.  Koiranputket, Lupiinit ja voikukat ovat hyviä esimerkkejä hyvästä kasvusta.  Ihan kauniita kaikki omassa paikassaan.  Me vain emme halua niiden tunkeutuvan omalle reviirillemme. 

  Jos voikukkien antaa kasvaa omalla pihamaalla tällä tavalla, niin ruohoa tuskin näkyisi.  Tämä kuva on onneksi heinäpellon kasvustoa. Näitä siemeniä en haluaisi omalle ruohokentälleni.  Tuskin tästäkään pellolta lehmille riittää rehuksi asti paljonkaan.  Niitty on kaunis jos siinä on paljon erilaisia kukkia.  Siinä viihtyvät perhoset ja mehiläiset saavat mettä.

Pieni rivitalon puutarhani alkaa olla vähän liian pieni isolle Lumipalloheisi kukkapensaalle. Heisi kasvaa jopa 4-5 metriseksi. Se on niin upea kukkiessaan, ettei sitä malttaisi siirtää eikä hävittää.  Täytyy vain yrittää puikkelehtia väleissä.  Nyt on vielä ahtaampaa kun runsaskasvuinen humala kasvaa monen sentin päivävauhdilla takapihalle rakennettuun porttiin.  Se kurkottelee jo viereiseen omenapuuhunkin.

Toiset kukat vasta aloittelevät kukintaa.  On hienoa kun kukat kukkivat eri aikaan.  On koko ajan ihailtavaa ja kuvattavaa.  Pieni piha vain asettaa rajoituksia.  Jos kasvit alkavat rönsyillä kovin voimakkaasti naapurin puolelle niin siitä ei aina hyvää seuraa.  Naapurin kukkia on kyllä mukava ihailla ja katsastella mitä mukavaa he ovat keksineet tänä kesänä. Hyviä ja kauniita naapureita ovat myöskin fasaanit.  Ikkunasta katsellessa ne tulevat pihaan saakka, mutta kun niitä lähestyy ne lähtevät rääkäisten pakoon.  Ne ymmärtävät väistää naapuria.

Otin vähän lomaa puutarhan hoidosta ja ajelimme Saarijärvelle ihailemaan Pyhä-Häkin kansallispuiston luonnontilassa olevaa metsikköä.  Kyllä metsä pärjää ilman ihmistäkin.  Eläimillä on siellä lokoisat oltavat.  Linnuilla on pesäkoloja jokaiselle.  Kelopuuta tietysti siellä on paljon.  Luonto muovaa omia taideteoksiaan.

Puilla on siellä aikaa kasvaa ja komistua.  Tietenkin myös kuolla, mutta ne ehtivät hyödyttämään ihmisiä kauneudellaan ja eläimiä ravinnon tarpeeseen ja pesäpuina monta sataa vuotta.

Metsäpolkua on aina niin ihana tallustella.  Vielä ei ollut paljon hyttysiäkään.  Lintujen äänet kaikuvat ja puut ja muut kasvit tuoksuvat.

Kuusenkerkkä suussani maistui miedosti pihkalta, ei ollenkaan pahalta.  Olisipa viitseliäisyyttä ryhtyä tekemään kuusenkerkkäsiirappia.  Nyt niitä nimittäin on.  Täytyy siis vain tyytyä napostelemaan kerkkiä ohi kulkiessa.

Istutuspuoli alkaa puutarhapuolella olla lopuillaan, viimeiset kukat vielä istutan.  Palava rakkaus niminen kukkanen löysi paikkansa vanhan navetan päädyssä olevaan kukkapenkkiin.  Se on perinnekasvi, joten se sopii hyvin mökin pihaan.

Rivitalon pikkupuutarhaan istutan ruukkuun Keijunmekon.  Se on reheväkasvuinen kesäköynnös.  Tietysti samettikukkia pitää olla joka puutarhassa.  Ne kestävät auringonpaahteen ja syksyllä kylmää.  Kokeilija kun olen niin istutan seinustalle pari paprikan taimea ja kuukausimansikkaa.  Taimet on jo ostettu.

Sitten voi vain odotella kasvun ihmettä.  Kylmää on vielä ollut, se vähän viivästyttää.  Hallaa ei enää soisi tulevan.  Näillä leveysasteilla sitä voi kyllä olla koska vain.  Muutama vuosi sitten halla vei viikkoa ennen juhannusta istutetut kesäkurpitsan taimet.

Kävely metsässä rauhoittaa ja ihastuttaa.  Muurahaiset pesässään tekevät töitä riemulla ja ammattitaidolla.  Pesää täytyy aina vähän sohaista nähdäkseen kuinka tuhansia muurahaisia rientää korjaamaan kotiaan.  Lintujen laulu on ihastuttavaa näin pesäntekoaikaan.  Sattumalta otin kuvan koivusta.  Otin kuvan  kun siinä oli iso kääpä.  Vasta kotona huomasin linnunkolon käävän alla.  Toisen kuolema on toisen elämä.

Puutarhan teko on vähän vaiheessa.  Kesäkukkia ei uskalla vielä oikein istuttaa, kun on luvattu hallaa.  Ostettuna ne toki jo ovat.

Kesä on auennut katsojalle ja kokijalle.  Pääskyset ovat saapuneet, taivaanvuohi lentää korkealla ja käki on kukkunut ensimmäiset sävelensä.  Kesää on odotettu pitkän talven ja kevään ajan.  Kesä on hujauksessa ohi.  Kesästä on otettava kaikki irti.  Kasvun ihmettä olisi mahtavaa seurata jatkuvasti läheltä.  Työt vähän jarruttavat harrastuksia.

Ruoho kasvaa ainakin, jos muut kasvit vielä vähän vartoilevat.  Voikukat kasvavat ilman viljelyä.  Miksi vaivautua istuttamaan kukkia ja maksamaan itsensä kipeäksi taimista, jotka saattavat kuolla seuraavana talvena.  Tavoitteita pitää olla.  Jos yksikin monivuotinen puu, pensas tai kukka selviää pari vuotta tai enemmä, niin tavoite on saavutettu.

Viime vuonna istutettu Mongolian vaahtera selvisi talven yli.  Vähän oksien päät paleltuivat, mutta ne eivät ole haitanneet lehtien tuloa.  Aina on arvelluttavaa istuttaa 1 ja 2 alueen kasveja kolmos alueelle.  Joskus se uskallus palkitaan.

Pöyhein vähän kivikkoistutuksianikin.  Ne ovat vasta heränneet kasvamaan.  Kivikkokasvit ovat aivan oma lajinsa.

Kohta kukkivat kirsikka- omena-ja luumupuut, toivottavasti.

Kevät on jo pitkällä,kohta on kesä.  Parissa päivässä lehtipuut ovat alkaneet vihertää.  Koivu tuo aina mieleeni Suomen, saunan, vihdantuoksun ja lämmön, minkä kuiva koivuklapi antaa.  Koivu antaa myös   parhaan hiilloksen grillaamiseen.  Pari päivää on jäljellä viikon lomapäivistä maalla ja on siirryttävä rivitalon puutarhaan.  Toisaalta on mukava vuorotella ison ja pienen välillä.  Pienikin puutarha on virkistävä.  Maaseudun puutarha voi olla osittain villi ja vapaamuotoinen ja siellä voi kasvattaa suuriakin puita ja pensaita.  Rivitalon puutarha taas voi sisältää jänniä yksityiskohtia joihin katse kiinnittyy.  

Puutarhaharrastus on ammattitaidottomanakin oiva tapa luoda kauneutta ympärilleen.  Aina voi oppia uutta.  Rahaakaan se ei välttämättä vaadi paljon.

Istutin kasvimaahan maalle sipuleita ja pinaattia.  Päätin, etten istuta perunoita, kun ne ovat jostain syystä jääneet monena vuonna pieniksi.  Pyörsin kuitenkin seuraavana päivänä päätökseni kun kaupasta ostetussa peunapussissa oli itäneitä.  Laitoin ne maahan, tulee sitten mitä tulee. 

Jos pitää lipstikan mausta niin sellaisen kannattaa istuttaa.  Se kasvaa vaatimattomassakin kasvupaikassa.  Kun sen kerran on istuttanut niin sitä ei tarvitse hoidella.  Sitä voi jakaa helposti. Kuivattuna lehdet ovat hyvä mauste keittoihin ja pataruokiin.  Maku on aika voimakas.

Toinen mukava maustekasvi on ruohosipuli.  Siitä saa nopean kastikkeen kalan ja perunan kanssa.  

Laitan kattilaan 

30-50 g voita,vettä, ruohosipulia,suolaa

Vaihtoehtoisesti nakkipalojen kanssa siitä saa erilaisen kastikkeen.  Ruohosipuli on mielestäni parempi säilöä silppuna pakastamalla.  En istuta tilliä ja persiljaa enää lainkaan siemenistä.  Ostan kumpaakin yhden taimipurkin, josta riittää jaettuna ja istutettuna pitkäksi aikaa. Persilja kasvaa uudestaan kun sitä leikkaa.

Ruttojuuri

Ruttojuuren kukat ovat nousseet ennen lehtiä niinkuin aina.  Aina kun ruttojuuresta puhutaan, sanotaan sen leviävän kuin rutto.  En ole sellaista havainnut.  Istutin yhden sellaisen mökin pihaan n. 5 vuotta sitten.  Kasvusto on levinnyt ympäristöön metrin verran.  Se ei ole paljon verrattuna lupiiniin.  En sitäkään koe vaivaksi.  Onhan se kaunis kasvi.Näin karussa pihassa, jossa on kiveä välillä paljon enemmän multaa, niin kaikki kukat ovat plussaa.  Mäntyjä ja katajia riittää, ja kallioita.

Kävelin metsätietä pitkin parin kilometrin päähän mökistä ja kapusin kalliolle kuuntelemaan metsän ääniä.  Kuuntelin metsän huminaa ja lintujen laulua.  Kaikki pysyttelivät kaukana minusta ja kamerastani.  En ole tarpeeksi kärsivällinen saadakseni kuvia metsän linnuista joten tyydyin kuvaamaan metsää.

Muutaman lomapäivän ansiosta minulla olisi aikaa pidempäänkin luontoretkeen, mutta kun on niin paljon muutakin tekemistä.  monet pelkäävät kulkea metsässä, kuka pelkää mitäkin.  En itsekään lähde outoon metsään pitkälle tiestä.  Pieni varovaisuus on aina paikallaan.  Eläimiä on vähän turha pelätä.  Ne yleensä kuulevat tuloni ja väistävät.  En ole ikinä nähnyt mitään isompia eläimiä.  Nytkään en nähnyt kuin vasta mökin pihassa vanhan tuttavani rusakon.  Se saisi pysyä kauempana kasvi-ja kukkapenkeistäni.

Maaseudulle tullessa elämä vaikuttaa uneliaalta ja hiljaiselta.  Vähän aikaa seurailtuani tapahtumat alkavat piirtyä silmiin ja ajatuksiin.  Pellot ovat vielä mustia, mutta maanviljelijät ovat lähtövalmiita traktoreineen.  Osa maanviljelijöistä on toki kylvänytkin.

Meikäläisen kasvimaallakin on jo muutama lapionpisto tehtynä.  Olen parin päivän sisällä istuttanut syyshortensia, luumupuun (Kuntalan punaluumu) ja alppiruusun (Mikkeli).  Kesäkukkien kanssa en aio tänä vuonna kiirehtiä.  Vielä voi tulla pakkasia monta kertaa. 

Linnut perustavat perheitä.  Erityisesti rastaat ovat olleet aktiivisia.  Ne ajavat häiritsevät varikset joukolla pois pesintää häiritsemästä.  Monta muutakin tapahtumaa olen huomannut näinä parina päivänä, minkä olen viettänyt täällä maaseudulla mökin pihallamme.

Kaikki mitä omin silmin näet, omin korvin kuulet ja nenällä haistat, niiden yhteissumma on kevään tunnelma.  Jopa ojassa nähty sammakonkutu ja lähistöltä kuultu kurnutus.   Pellon toisella laidalla kukkiva raita on kaunis. 

Metsä kauniissa keväisessä auringonpaisteessa kutsuu luokseen.

Maaseutu elää metsästä.  Pellolta ja navetoista saadaan ruoka, mutta metsästä otetaan rahaa elämiseen.  Puutarhoissakin puut ovat olennainen osa maisemaa. Maaseutupuutarhassamme puut ovat pääosan esittäjiä ja muut kasvit, jos ei nyt sivuosassa niin lähellä sitä.

Viime vuonna istutettu Mongolian vaahtera oli vähän kärsinyt talvesta, oksankärjet olivat paleltuneet.  Pienoisarboretumini havujäsenet, Koreanpihta ja Serbiankuusi olivat pärjänneet paremmin.  Laskin, että pihassamme on n. 20 puulajia.  Siinä ovat kaikki hedelmäpuut, havupuut ja lehtipuut.

Maaseudun puutarhassa tulee aina pieniä yllätyksiä.  Pieni rusakonpoikanen erehtyi matkallaan ulkopöytämme alle ja odotti pelokkaana mitä me tekisimme.  Ehdin hakea kameran ja ikuistaa vieraan.  Pienen hetken rohkeutta kerättyään se juoksi pakoon viereiselle pellolle. Muitakin bongattavia näkyi auringon lämmössä.  Toissapäiväisen Suruvaipan ja sisiliskon jälkeen sai tähtäimeen västäräkin  ja nokkosperhosen.

 Kamerani ei ole tarpeeksi tehokas kauempaa kuvattavia varten, mutta on siitä iloa kun saa jotain kuvatuksi.