Puutarhapolku

Multapeukalo alkaa väpättää kun kevätaurinko paistaa.  Mullanvaihto sisäkukille on jo pakko tehdä.  Saint-Pauliat saivat uudet mullat.  Joulukaktus on vasta jouluksi hommattu, eikä tarvitse vielä mullanvaihtoa.  Lisäsin vain pienen kerroksen vanhojen päälle.

Appelsiinin siemenistä kasvatetut taimet laitoin isompiin ruukkuihin, jos ne nyt sitten menestyisivät.  Halvalla uusia viherkasveja.  Pari kukkivaa esikkoa täytyi ostaa kaunistukseksi.  Vielä on istuttamatta kaapissa talveaan viettäneet Mustanmerenruusun siemenet.  Istutin ikkunalle vähän persiljaakin.  Vielä saa toista kuukautta odottaa, että saa laittaa esikasvatukseen kukkien siemeniä tai jotain muuta.  Tästä se istutuskausi kuitenkin lähtee.  Aurinko nousee korkeammalle joka päivä, alkaa multapeukalon toiveaika.

Pakkasta on piisannut.  Eilenkään ei tarjennut mennä lenkille, vaan oli jumpattava sisllä.  Aurinko kyllä paistoi.  Kävin sentään takapihalla vähän valokuvaamassa.  Pihapatsas oli saanut lumikruunun päähänsä.

 Sitä ei pakkaset kiusaa niinkuin ihmisiä.  Minäkin olen ennen kestänyt pakkasessa liikkumista paremmin.  Pyöräilinkin työmatkoja pakkasessa.  Onko se laiskuutta vai vain ikääntymiseen liittyvää kestokyvyn heikkenemistä.

Valokuvaaminenkin on vaikeaa pakkasella.  Kamera ei kestä kauaa kovaa pakkasta.  Siiryinkin sisälle kuvaamaan.  Olen ideoinut itselleni taulun kolmesta laattamallista ja kirpparilta ostetusta valokuvakehyksestä.  Se koristaa nyt keittiön seinää.

Talven puutarha on valkoista, pehmeää samettia.  Viimein kasvitkin pääsivät talven lepoon lumettoman ja lämpimän alkutalven jälkeen.

Maalla pääsee erilailla seuraamaan luontoa.  Metsä huurtuu kun pakkanen paukkuu.  Vasta satanut lumi pysyy oksilla monta päivää.  Aurinkokin yllätti saapumalla valaisemaan talvisen näkymän.

Tuvassa on lämmin, leivinuunissa kohise tuli, sähkökatkoista ei enää tietoakaan.  Harmittaa vähän kun tänään on lähdettävä kaupunkiin.  Huomenna odottaa työpäivä.

Täältä syrjäkylältä olisi hankalaa käydä töissä.  Bensakin on kallista.  Toisaalta voi olla, että tähän idylliin tuskastuisi jonkun ajan kuluttua.  Hiljaisuus ja tapahtumattomuus voisi alkaa haitata.  Vuorottelemalla asuinpaikkaa saa aina maalla virkistyksen ja jaksaa pitkän aikaa kaupungin hälyä.

  Ei nyt ihan jätkänkynttilän valossa jouduta olemaan, mutta sähköttömyys tai vikasähkö kiusaa vielä montaa ihmistä maaseudulla.  Ihmiset ovat kyllä maalla tottuneet heikkoon palveluun, mutta yli viikon kestäneet katkokset ovat kyllä liikaa.  Minä nyt olen vain muutamaa vapaapäivää täällä viettämässä ja meidän mökissä ei ole mukavuuksia.  Vesi tulee kaivosta kun vaan jaksaa kantaa.  Uunit tuovat lämpöä.  Vesivessaa ei ole, on könyttävä tarpeilleen pihan perälle.  Täällä kuitenkin vielä muutamia vakituisia asukkaita on joiden elämää sähköttömyys kiusaa.

Ihmiset ovat ehkä liikaa vieraantuneet luonnosta, eivätkä heti löydä ratkaisuja vaikeuksiin.  Kun vähän pintaa raaputtaa niin löytyyhän sieltä alkuperäinen luonnossa toimeentuleva eläväinen.  Tuli on keksitty paljon ennen meidän sukupolvea.  Olemme vain tottuneet liikaa helppoon elämään.

Oletteko ikinä vieneet taipumatonta isoa mattoa ulos tampattavaksi.  Siinä tuntee itsensä mykkäelokuvien tähdeksi.  Eteisessä, kun viimein saa maton syliinsä, yrittää varoa kattolamppua.  Silloin osuu peiliin tai päinvastoin.

Kerrostalossa asuessamme hississä kääntyileminen ei ollut mitään leikkiä.  Yrittäessäni mennä etuperin, matto jäi oven väliin ja matka loppui siihen.  Takaperin mennessäni jäin itse hissin nurkkaan, enkä ylettynyt painamaan nappulaa.  Kaikkein parhaiten pääsin, kun survoin maton ensin hissiin ja kiipesin maton päälle.  Silloin voi syntyä mielikuva lentävästä matosta.  Rivitalossa on vähän helpompaa.  Tosin pienessä eteisessä on paljon pudotettavaa seinillä.

Vihdoin, kun maton on saanut ulos, on se saatava telineelle.  Teline on valmistettu jättiläisille.  Ei tällaiselle puolitoistametriselle tumpille.  Sinnehän on pakko kiivetä.  Yhdistettävä akrobaatin ja painonnostajan taidot.  Vihdoin on päästy tamppaukseen.  Matto, joka on keinotekoista ainetta, on kerännyt itseensä kaikki roskat.  Lemmikin omistajilla on lemmikin karvainen matto.

Tampattu matto on tietenkin vietävä sisälle.  On tehtävä samat kommervenkit kuin tullessa.  Mietiskelen, olisiko aika ostaa parempi imuri, uusi matto vai mustat lasit.  Tai kenties totuttauduttava matottomaan lattiaan.

Yleensä ottaen jouluruuat olivat karppaajalle helppoja valintoja.  Suomalaisten jouluruuathan perustuvat paljolti juureksiin ja lihaan.  Kinkku, rosolli ja lanttulaatikko ovat oivia valintoja karppaajalle.  Savustettu kala tuo hyvän lisän ruokavalioon.

 Mekin savustimme kalaa vaikkei meistä kumpikaan olla karppaajia.  Todella hyvältä se maistuu minunkin suussani.

Vihannekset ja juurekset  ovat kokeneet arvon nousun karppaamisen tultua suosituksi.  Minäkin olen sen verran antanut periksi hiilihydraatittomalle ruokavaliolle, että olen vähentänyt leivän syöntiä.  En voisi luopua täysin leivästä tai perunasta.  Aina sitä voi vähän lohkaista ruuan määrästä. 

Maailmassa on paljon kaikenlaisia syötäviä kasviksia.  Suomalaiset vain ovat perinteisesti eläneet leivällä ja perunalla.  Munakoisosta esimerkiksi saa hyvän lisukkeen pilkkomalla palasiksi vuokaan, maustamalla suolalla ja pippurilla, lisäämällä ruokakermaa nesteeksi jonka jälkeen  paistetaan uunissa n. puoli tuntia.

Tosin mikään keino ei ole auttanut minua laihtumaan toivomaani 5 kiloa.

Pari päivää sitten oli lunta vähän, nyt ei yhtään.  Musta joulu siis.  Aatto meni silti mukavasti.  Kävimme maalla savustamassa kalaa ja vähän tunnustelemassa maalaistunnelmaa.  Ei se oikein joululta tuntunut.  Kai se siitä vielä talveksi muuttuu.

 Tämä kuva kotimme viereiseltä kalliolta kuvattu.  Olisi tämän vertainen lumimäärä saanut pysyä maassa.  Ulkoilu on kyllä helpompaa vähässä lumessa, ainakin kävellen.  Täytyy etsiä positiivisempi puoli lumettomuudesta.

On positiivinen ilme mummilla.  Lapsenlapseni Annin näkemys minusta on mukavan asiallinen.  Olenko tuossa heittäytymässä leikkiin vai lähtemässä kahvinkeittoon.  Positiivinen asenne on tärkein millä suhtautua elämään.  Jos sen kadottaa, varsinkin joulusiivouksen hyörinässä, niin kaikki menee poskelleen.

Aloitin joulusiivouksen saunanpesusta.  Ei ole halua jättää kaikkea lähemmäksi joulua, kun töissäkin täytyy käydä.  Taatelikakunkin leivoin.  En ole muistanut kuinka hyvää se on.  Nyt olen leiponut sitä pari kertaa.  Ohjekin on niin yksinkertainen.

Taatelikakku

Pussi taatelipalasia

2 dl sokeria

n. 1,5 dl vettä

200g voita

2 kananmunaa

3,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

Taateli, vesi ja sokeri keitetään soseeksi.  Lisätään voi lämpimään soseeseen.  Lisätään munat yksitellen.  Lopuksi jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri varovasti sekoittaen.  Paistetaan 180-200 asteessa vajaa tunti.

Istutin kolmannen joulukukkasen.  Jos edes sen kukinta riittää jouluun saakka.  Tämä kuva on kyllä viime joululta.  Kaunis sekin oli.

Nyt alkaa jo olla ne ajat kun lunta saisi tulla.  Ei joulu tunnu miltään jos ei ole lunta.  Tosin joulumielessä on jo muutenkin hakemista.  Vesisade ei sitä ainakaan nosta.  Täytyy vain muistella entisiä talvia ja jouluja.  Viime talvena siihen lumeen alkoi kyllästyä.  Sitä kun tuli melkein joka päivä.  Ikinä ei ole kohdallaan säät.

  Tämä kuva on jo parin vuoden takaa.  Vähän pimeä ja tärähtänyt otos.  Ei ihme olihan kyse uuden vuoden aatosta.

Piipahdettiin tänään Leineperin joulumarkkinoilla.  Aamulla varhain mentiin, ettei juututa ruuhkiin.  Alue on ihan täynnä myyjiä ja vanhat rakennukset on annettu myös kaupantekijöiden käyttöön.  Kaikkea ei jaksa ihailla ja katsoa.  Käsityöläisten tekemisiä on pakko ihailla, vaikka niitä ei ostaisikaan.  Tarttui sieltä mukaan sentään koivupuinen leikkuulauta ja Kivikylän tuotekassi.  Markkinoilla on mukava käydä ihan vaan tunnelman takia.  Nyt ilmakin oli jouluinen, lunta vähän sateli ja oli pakkasen puolella.

Ennen vanhaan markkinat olivat tarpeellisempia ihmisille.  Silloin tehtiin kauppaa isommin ja vuodenkin tarpeiksi.  Nykyään on liikaa tarpeetonta rihkamaa myynnissä.  Tällä kertaa en nähnyt kuin yhden lakritsimyyjän.

Tässä on vanha postikortti Porin kauppatorilta, joka on aina ollut hyvä kauppapaikka.  Nykyään se on vähän alamaissa.  Ehkä ihmiset vielä innostuvat siihenkin kauppatapaan.  Perinteitä on alettu taas arvostaa, etenkin ruokakulttuurissa.

Joulukortit on kirjoitettu, kakut on leivottu ja joulukaktus on aseteltu purkkiin.  Eikös sillä jo joulu tule?  Alku on ainakin.

Tiikerikakku

Ohje on vanhasta keittokirjasta.  Olen sitä vähän muutellut, laitan kuitenkin vanhat määrätkin esille.

Vanhat määrät                                          Uudet määrät

250 g voita tai margariinia

350g sokeria                                             n.3,5 dl

400g vehnäjauhoja                                   n 5 - 5,5 dl

4 munaa

1 tl leivinjauhetta

½ dl maitoa

2 rkl kaakaojauhetta

Voi pestään ja hierotaan vaahdoksi.  Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi, siihen lisätään maito, leivinjauhe ja jauhoihin sekoitettuna jauhot ja voivaahto.  Taikina jaetaan kahteen osaan ja kaakaojauhot sekoitetaan yhteen näistä osista.  Erilaista taikinaa pannaan vuorotellen voideltuun, leivitettyyn vuokaan ja kakku paistetaan hyvässä uunin lämmössä.  (Minä olen vatkannut voin ja sokerin yhdessä, lisäännyt siihen munat yksitellen ja jauhot sen jälkeen.  Paistanut olen kakun 180 asteessa vajaan tunnin.)

Tämä sienipikkelssi on vielä kokeilematta.  Ohjeen olen saanut äskettäin.  Ehkä sitten ensi vuonna.  Luulisin, että tämän voi tehdä myös kanttarelleista.

Sienipikkelsin ohje
1kg puhdistettuja ja ryöpättyjä suppilovahveroita
2dl vettä
1dl viinietikkaa
1dl tavallista etikkaa
1/4tl suolaa
5dl sokeria
10kpl mausteneilikkaa
1 kanelitanko
2kpl muskottikukkaa

Keitä näitä nyt 30min. välillä sekoittaen.Poista mausteet ja purkita kuumana.
Mausteet kannattaa laittaa johonkin pussiin/siivilään mikä kestää keittämistä,koska ne otetaan pois keittämisen jälkeen. 

Pikkujoulukin meni eikä lunta mailla halmeilla.  Kynttilätkin näyttävät kalpeilta päivänvalossa.  Vettä tuli illalla ja yöllä.  On tämä  säätä.  Toivottavasti tästä valkenee päivä, mieli ja maisema.