Puutarhapolku

  Ei nyt ihan jätkänkynttilän valossa jouduta olemaan, mutta sähköttömyys tai vikasähkö kiusaa vielä montaa ihmistä maaseudulla.  Ihmiset ovat kyllä maalla tottuneet heikkoon palveluun, mutta yli viikon kestäneet katkokset ovat kyllä liikaa.  Minä nyt olen vain muutamaa vapaapäivää täällä viettämässä ja meidän mökissä ei ole mukavuuksia.  Vesi tulee kaivosta kun vaan jaksaa kantaa.  Uunit tuovat lämpöä.  Vesivessaa ei ole, on könyttävä tarpeilleen pihan perälle.  Täällä kuitenkin vielä muutamia vakituisia asukkaita on joiden elämää sähköttömyys kiusaa.

Ihmiset ovat ehkä liikaa vieraantuneet luonnosta, eivätkä heti löydä ratkaisuja vaikeuksiin.  Kun vähän pintaa raaputtaa niin löytyyhän sieltä alkuperäinen luonnossa toimeentuleva eläväinen.  Tuli on keksitty paljon ennen meidän sukupolvea.  Olemme vain tottuneet liikaa helppoon elämään.

Pari päivää sitten oli lunta vähän, nyt ei yhtään.  Musta joulu siis.  Aatto meni silti mukavasti.  Kävimme maalla savustamassa kalaa ja vähän tunnustelemassa maalaistunnelmaa.  Ei se oikein joululta tuntunut.  Kai se siitä vielä talveksi muuttuu.

 Tämä kuva kotimme viereiseltä kalliolta kuvattu.  Olisi tämän vertainen lumimäärä saanut pysyä maassa.  Ulkoilu on kyllä helpompaa vähässä lumessa, ainakin kävellen.  Täytyy etsiä positiivisempi puoli lumettomuudesta.

Piipahdettiin tänään Leineperin joulumarkkinoilla.  Aamulla varhain mentiin, ettei juututa ruuhkiin.  Alue on ihan täynnä myyjiä ja vanhat rakennukset on annettu myös kaupantekijöiden käyttöön.  Kaikkea ei jaksa ihailla ja katsoa.  Käsityöläisten tekemisiä on pakko ihailla, vaikka niitä ei ostaisikaan.  Tarttui sieltä mukaan sentään koivupuinen leikkuulauta ja Kivikylän tuotekassi.  Markkinoilla on mukava käydä ihan vaan tunnelman takia.  Nyt ilmakin oli jouluinen, lunta vähän sateli ja oli pakkasen puolella.

Ennen vanhaan markkinat olivat tarpeellisempia ihmisille.  Silloin tehtiin kauppaa isommin ja vuodenkin tarpeiksi.  Nykyään on liikaa tarpeetonta rihkamaa myynnissä.  Tällä kertaa en nähnyt kuin yhden lakritsimyyjän.

Tässä on vanha postikortti Porin kauppatorilta, joka on aina ollut hyvä kauppapaikka.  Nykyään se on vähän alamaissa.  Ehkä ihmiset vielä innostuvat siihenkin kauppatapaan.  Perinteitä on alettu taas arvostaa, etenkin ruokakulttuurissa.