Kirjoittaja
rap
 
Kerron puutarhani edistymisestä ja tapahtumista. Puutarhani sijaitsee Satakunnassa. Harrastan kirjoittamista ja valokuvaamistani puutarhan lisäksi. Välillä livahdan keittiön puolelle ruuan laittoon.
Oman sivuni osoite on www.railiparkkinen.nettisivu.org josta löytyy muiden harrastusteni tuotoksia.
Kirjani
 Runokirja lapselle tai luonnonystävälle
|
Helatorstaita vietetään sadesäässä. Luontoa ei sade harmita. Kävin äsken kiertelemässä puutarhassa sateenvarjon kanssa ja kuuntelin luonnon ääniä. Oli niin monen laista sirkutusta ja siipien suhinaa. Nyt on kiireisin aika pesänrakentamisessa. Räystään allekin ovat jo pääskyset asettumassa. Heleän vihreäksi on ympäristö muuttunut.
Pääsin vihdoin eilen kasvimaan kimppuun. Möyhensin mullan ja annoin vähän kasvuvoimaa lisää. Kuukausi sitten ostetut siemenet pääsivät alkamaan kasvunsa. Porkkanat, kyssäkaalit, salaatti ja sipulit näin ensimmäiseksi. Porkkanat istutin nauhassa kun en niin pidä harventamisesta.
Parin viikon päästä alkaa kesäloma ja silloin toivottavasti näen taimia kasvimaan pinnalla, ettei kaikki vaivannäkö ole ollut turhaa. Istuttaminen on mukavaa, mutta kasvamisen seuraaminen ja sadonkorjuu on yhtä hauskaa. 
.
Kukkia kaikille äideille. Olen kyllä irtokukkia vastaan, mutta sellaisia kukkia on mukava saada jotka on ilona seuraavinakin vuosina. Kylmä oli tämäkin viikonloppu. Lauantaina satoi, mutta sain härkäpavut istutettua navetan seinustalle. Ensimmäinen kokemus niistä tuli siis koettua. Toivottavasti tulee satoakin. Jonkun verran oli kesä edistynyt siellä mökillä. Puissa ei kyllä ollut oikein edes hiirenkorvia. käki kyllä jo kukkui aamulla. Pakkasen puolella oli lämpötila aamulla.
Aurinko sentään näyttäytyi näin äitienpäivänä.
 Viime vuonna istutin jo kukkineet narsissit sinne tänne. Hienosti ne kukkivat karussa maassa.
Kävin rautakaupan puutarhamyymälässä ja nappasin mukaani mukavan katalogin jossa on tavallisemmat kasvit ja menestymispaikat. Tietysti se oli mainoslehtinen, mutta sen voisi säilyttää seuraavaa vuotta varten.
 Lehdykäisen nimi on Puutarhan ilo. Sopiva nimi sille. Siellä olisi ollut paljon mukaan ostettavaa. Hillitsin kuitenkin itseni ja ostin vain puisia laattoja kasvimaan polkua varten. Vielä ei ole kesäkukkien aika pitkään aikaan. Kukkia voi jo ihailla luonnossakin. Valkovuokot ovat ryhtyneet kukkimaan. Onhan kohta äitienpäivä. Haluaisin joskus yrittää siirtää niitä metsäpolkuni varteen maalle. Pohjois-Satakunnassa kun niitä ei ole. Ainakaan meidän mökin läheisyydessä.
Täällä Porissa niitä on joka paikassa. Onneksi nyt sattui kamera lenkille mukaan ja otin kuvan.
Vähän vuokot nyökkivät kun oli niin pilvinen päivä. Ei sekään ole minkään näköinen jos olisi vain yksi kukka, mutta monta tekee jo hienon vaikutuksen.
Touhua riittää näin keväällä. On se kumma vain kun säätiedot eivät pidä yhtään paikkaansa. Nytkin luvattiin viikonlopuksi auringonpaistetta ja lämmintä. Eilenillalla perjantaina satoi vettä. Nyt on pilvistä ja tuulee kylmästi. Onkohan maailmankirjat niin sekaisin ettei meteorologitkaan tiedä minkälaista säätä on luvassa.
Olen silti päässyt muutamana päivän mullassa möyrimään. Istutin rivitalon takapihalle aikaisemmin istutetun pallotuijan viereen Japaninakileijan jolla on siniset kukat, sekä Aubrieta hybridin, sen suomenkielistä nimeä en muista. Kylmänkukka pääsi myös kukkapenkkiini.
Maalla istutin pari viikkoa ruukussa olleen Puksipuun. Istutin sen maahan. Katsotaan ensi talvena miten kasvn käy. Metsäpolkuni varteen lisäsin Marjatanalppiruusu Haagan. Sen pitäisi olla kestävä. Luvataan pärjäävän 1-5 kasvualueilla.
Pääsin sentään mökilläkin vähän aloittelemaan keväthommia. Sain kevätruiskutuksen tehtyä. Lauantaina kun oli kylmä niin ahersin pajuaitaa pystyyn. Vähän harva siitä tuli, mutta toivottavasti pystypuut alkavat vihertää. Sen verran oli kosteata ettei ainakaan siitä ole kiinni. Aidan on tarkoitus vähän peittää kompostia näkymästä pihaan.
  
Olihan siellä vähän jotakin kasvanutkin. Ruttojuuren kukat olivat nousseet maanpinnalle. Kukat saavat ensiksi kukoistaa, ennenkuin suuret lehdet ilmestyvät. Tulppaaneitakaan ei myyrä ollut syönyt. Muutaman sentit olivat varret kasvaneet.
Kävin eilen ostamassa pari multasäkkiä ja pallotuijan. Niin kylmä oli vielä tänä aamuna, pakkasta oli. En päässyt vieläkään istuttamaan. Kai se kesä sieltä vielä tulee, uskon näin.
  Heinät kohta kasvavat.
Näin kauniin kortin sain Ukrainasta.
"Mitä talvenkestävämpi lajike on kyseessä, sitä rullamaisempi lehtien muoto on talvella. Tiivis lehtirulla pienentää lehden aurinkoon päin olevaa pinta-alaa ja sitä kautta haihdutusta."
Tämän tiedon luin Puutarhatalo Sydänmaan sivulta. Oma, viime vuonna istutettu alppiruusu on talvehtinut ihan hyvin ja edellisvuotinenkin on vielä hengissä. Kukat ovat metsäpolkuni varrella. Siellä on tällä hetkellä kaksi alppiruusua, atsalea, vuorenkilpi ja muita pihassa kasvavia kasveja. En ole niitä kastellut kuin istuttaessa. Maa on hapan kun on mäntypuiden keskellä. Varjoakin puut antavat, etteivät alppiruusut ole ainakaan koko aikaa auringonpaahteessä kesällä. Alppiruusut kuulemma viihtyvät ryhmässä, joten luultavasti tänäkin keväänä istutan yhden. On kovaa työtä kaivaa kiviseen metsään kuoppaa, se käy jo työstä. On silti hienoa kun saa jotain kasvamaan niinkin karuun maahan. 
Kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai, sukkasunnuntai ja matkamaanantai. Vai miten se nyt meni. meille se maanantai tarkoitti kotiin siirtymistä mökiltä. Kylmää oli, mutta sai ainakin levätä arkisen aherruksen lomassa. Pääsin sentään vähän istuttamisen makuun kun laitoin samettikukat esikasvatukseen. Kuistilla on hyvä kasvattaa siemeniä kun ei ole liian kuuma, eikä liian kylmä.
Ajankulukseni kuvailin pihan eläimiä, lähinnä lintuja. Oravankin sain tähtäimeen. Eihän ne minua kovin liki päästä, mutta kuvaaminen on niin hauskaa ettei ole väliä vaikkei kaikki onnistukaan niin hyvin.
  
Kylläpä lämpimät kevätpäivät antavat odottaa itseään. Talvipomppa päällä, pipo päässä ja hanskat kädessä. Siinä varustus puutarhatöihin. Omenapuiden talvivarustuksia poistin ja katkoin oksia. Mökillä on pakko vähän aloitella kevättöitä kun en pääse joka päivä tai edes joka viikko täällä käymään. Aurinkoista on, mutta tuntuu ettei se lämmitä yhtään. Linnutkin käyvät kilvan ruokintapaikalla. Oravakin jemmaa ruokaa poskiinsa ja kantaa sitä kätköihinsä.
Kameran kanssa olen liikkunut luonnossa. Kuvaamisessa menee aika aivan juoksemalla. On hienoa tähtäillä kameralla lintuja ja luonnon heräämistä. Tähän juttuun en kuvia saanut. Täällä maalla nuo nettiyhteydet ovat niin heikot, että kuvien lataaminen kestää ikuisuuden jos onnistuu ollenkaan.
Lunta on vielä metsissä vaikka kuinka paljon. Pakkasesta on se hyöty, että hankikantoa on. Metsässä on mukava liikkua kun ei uppoa polviin saakka. Kylmästä huolimatta ojanpientareilla leskenlehdet kukkivat jo täyttä päätä. Nokkosperhosenkin näin piipahtavan tutkailemassa, kannattaako vielä tulla ulos. Ei kannata, siivet jähmettvät niinkuin minun sormeni jos otan hanskat pois.
Viimevuotiset leskenlehdet sain näkyviin. Viime vuonna pääsiäinen oli myöhemmin, joten niitä ei voi verrata keskenään.
Ensimmäisenä pukkaavat maan pinnalle raparperi, humala ja syksylla istutetut kukkasipulit. Seinän vierustalla suojassa Päivänlilja yrittää ylöspäin. Nyt on maaliskuun loppu, huhtikuu alkamassa. Liian aikaisin alkuun lähteneet kasvit saattavat tuhoutua yöpakkasissa, joita vielä aivan varmasti tulee.
 Sormet syyhyävät jo multaa tonkimaan ja haravoimaan. On vielä kuitenkin liian aikaista, kun ei asu Rymättylässä, jossa jo uutta perunaa istutetaan maahan. Olen jo hiukan aloitellut keväthommia. Omenapuun oksia katkoin rivitalon puutarhassa. Kevätruiskutus on tarkoitus tehdä lähipäivinä. Mökkipihan omenapuut jätän pääsiäispyhiksi.
Silmut ovat puissa ja pensaissa paisuneet. vähän enemmän lämpöä ja kosteuttta niin kasvu pääsee vauhtiin.
 Kodin Puutarhassa kuvalehden artikkelissa Oksat pois Outi Tuohimaa kirjoittaa omenapuun leikkauksesta. "Jotta puusta kasvaa kaunis ja satoisa, ja jotta se kestää runsaankin sadon painon, sitä pitää muotoilla." "Mutta harvoin edes taitamaton saa puuta ihan pilalle".
Olen itse odottanut sitä runsasta satoa monta vuotta. toiset laadut antavat odottaa satoa. Valkeakuulaasta sain kyllä satoa aika nopeasti, mutta keltakaneli ja lobo ovat vielä sadottomia. Tosin loboa pääsivät mökillä myyrät ja peurat närhimään ja keltakanelilla rivitalon pihassa on kolmas vuosi menossa. Jospa tänä kesänä olisi se antoisa vuosi.
 Kevät on toki ensin, mutta kesä tulee seuraavana. Heinäsirkkojen siritys korvissa soi, jos kuulee sen vielä.
Puutarhan suunnitteleminen etukäteen on puoli voittoa. voi edetä suunnitelman mukaan tai muuttaa sitä töiden etenemisen tahtiin. Puutarha ei tule, eikä saakaan tulla, valmiiksi yhden kesän aikana. Mitä sitä sitten seuraavana vuonna tekisi jos työt on tehty.
Mielestäni parasta puutarhan tekemisessä on uuden luominen. Ei se sitten enää hauskaa ole jos ei ole mitään uudistettavaa. Muutoksia saa ja pitää tehdä puutarhassa vuosittain. Kasveja kuolee tai ne rönsyilevät liikaa.
Olen viimesyksynä aloittanut puutarhan uudistamisen mökkipihalla. Kasvimaata pienennettin ja aikeissa on perustaa siihen kukkiva keidas. Tässä on kuvassa aihio minkä viime syksynä sain aikaiseksi. Siitä on tänä keväänä tarkoitus jatkaa. Töitä on paljon.
 Tulppaanit ja muut sipulit on istutettu. Koska mökki on ihan maaseudulla siellä ovat riesana myyrät, rusakot ja muut eläimet. Voi olla ettei maasta nouse tulppaanin tulppaania.
Luonto on suurin kaikista taiteilijoista. Se tekee mitä haluaa välittämättä muista. Kaataa puita, taiteilee lumesta teoksia. Ihminen ei aina ymmärrä luonnon muovaamia ihmeitä, ainakaan jos ne vaikeuttavat elämää.
Metsissä ja pelloilla elävät eläimet osaavat sopeutua muutoksiin paremmin kuin ihminen. Ne vain etsivät uuden asuinpaikan ja hakevat ruokaa muualta. Ne eivät ole sidottuina aikaan ja paikkaan niinkuin me ihmiset.
Auton hautautuessa lumeen kiroillaan lumen tuloa eikä pysähdytä ihailemaan pehmentynyttä muotoa. Lumi peittää ja pehmentää myrskyssä kaatuneen metsän. Umpihangessa tarpoessa ei tule mieleenkään jäädä ihailemaan hangen pintaa, johon on saattanut ilmaantua rusakon jälkiä. Tosin maalla tulee totuus äkkiä esiin. Aamulla ihailin ikkunasta rusakon juoksua pellolla ja iltapäivällä kuulin haulikon äänen ja seuraavana päivänä näin verijäljet.
Multapeukalo alkaa väpättää kun kevätaurinko paistaa. Mullanvaihto sisäkukille on jo pakko tehdä. Saint-Pauliat saivat uudet mullat. Joulukaktus on vasta jouluksi hommattu, eikä tarvitse vielä mullanvaihtoa. Lisäsin vain pienen kerroksen vanhojen päälle.
Appelsiinin siemenistä kasvatetut taimet laitoin isompiin ruukkuihin, jos ne nyt sitten menestyisivät. Halvalla uusia viherkasveja. Pari kukkivaa esikkoa täytyi ostaa kaunistukseksi. Vielä on istuttamatta kaapissa talveaan viettäneet Mustanmerenruusun siemenet. Istutin ikkunalle vähän persiljaakin. Vielä saa toista kuukautta odottaa, että saa laittaa esikasvatukseen kukkien siemeniä tai jotain muuta. Tästä se istutuskausi kuitenkin lähtee. Aurinko nousee korkeammalle joka päivä, alkaa multapeukalon toiveaika.
Sain kortin Japanista, jossa oli kuvattuna kivipuutarha talvella. Se ei ole runsautta vaan yksinkertaisen kaunista. Siitä on riisuttu kaikki ylimäätäinen. Suomalainen puutarhakulttuuri alkaa olla liian rönsyilevää. Kukkia on liian paljon ja monivärisiä yhdessä kohteessa. Täytyykin yrittää joku kohta puutarhassani laittaa vähän japanilaiseen kuosiin. Suomalaiset ja japanilaiset ovat mieleltään samanlaisia. Hekin haluaisivat hiljaisuutta ja rauhaa. Me sitä saamme helposti kun vain menemme metsään tai vesille. Japanilaisilla se on vaikeampaa.
Hiihtäminen on nautinto. Harvoin kaatuu, kun tasamaalla hiihtää. Porissa ei paljon mäkiä olekaan, enkä isompiin edes uskaltaisi mennä. Valkoiset hanget ja raikas sää antaa puhtia päivään. Kyllä lapsilla on nyt alkamassa mukavat hiihtokelit, kun loma on alkamassa. Minä saan odottaa omaa pientä talvilomaani vielä pari viikkoa. Toivottavasti nämä upeat talvikelit säilyvät sinne asti.
Luontoa voi ihailla hiihtäenkin. Sunnuntaihiihtäjän vauhdilla ei mene niin lujaakaan, ettei ehtisi katsella ympärilleen. Lumikoristeiset puut ovat luonnon taideteoksia, jotka eivät kestä pitkään.
Pakkasta on piisannut. Eilenkään ei tarjennut mennä lenkille, vaan oli jumpattava sisllä. Aurinko kyllä paistoi. Kävin sentään takapihalla vähän valokuvaamassa. Pihapatsas oli saanut lumikruunun päähänsä.
 Sitä ei pakkaset kiusaa niinkuin ihmisiä. Minäkin olen ennen kestänyt pakkasessa liikkumista paremmin. Pyöräilinkin työmatkoja pakkasessa. Onko se laiskuutta vai vain ikääntymiseen liittyvää kestokyvyn heikkenemistä.
Valokuvaaminenkin on vaikeaa pakkasella. Kamera ei kestä kauaa kovaa pakkasta. Siiryinkin sisälle kuvaamaan. Olen ideoinut itselleni taulun kolmesta laattamallista ja kirpparilta ostetusta valokuvakehyksestä. Se koristaa nyt keittiön seinää.
Puutarhablogi vaatii välillä kukkasenkuvia. Sain Latviasta kauniin orvokkikortin. Sitä on mukava ihailla kun kevät on vielä kaukana, eivätkä sisäkukatkaan liiemmin kukoista. Puutarhalehdet alkavat kiinnostaa ja suunnitelmat istutuksista muhia päässä. Ensimmäinen siemenkuvastokin jo tupsahti postilaatikkoon. Korpikankaan siemen www.korpikangassiemen.fi olen sieltä muutaman kerran tilannut ja saanut mitä olen halunnut. Se on sitten eri asia miten ne ovat kasvaneet ammattitaidottomassa hoidossani. Orvokit taitavat olla kukkia, jotka jokainen saa kukkimaan.
Olen liittynyt korttien crossaamiseen. www.postcrossing.com Olen saanut vasta yhden kortin takaisin, tosin olen ollut jäsenenä vasta vajaan kuukauden. Pidän paljon kuvista ja korteista ja olisi mukava saada paljon niitä. Ehkä se tästä lähtee sujumaan ja englanninkielen osaaminen kehittyy.
Ensimmäinen kortti tuli Hollannista. Kortteihin ei tarvitse montaa sanaa laittaa, joten se on ihanteellista englannin opiskelua. Ei tule liikaa yhdellä kertaa.
|
*click*
Nyt alkaa olla aika tehdä valintoja mitä kukkasia istuttaisin puutarhaani. Perennat ja ruusut ovat pitkäaikaisempia valintoja, mutta kesäkukkaset on valittava joka kevät. Istutanko siemenet jo sisälle vai odotanko multaan istuttamiseen saakka. Joka kesä on saatava kokeilla jotain uutta. On hienoa kun voi tallentaa valokuviin onnistumiset kukkarintamalla. 
