Luonto taiteilijana
Luonto on suurin kaikista taiteilijoista. Se tekee mitä haluaa välittämättä muista. Kaataa puita, taiteilee lumesta teoksia. Ihminen ei aina ymmärrä luonnon muovaamia ihmeitä, ainakaan jos ne vaikeuttavat elämää.
Metsissä ja pelloilla elävät eläimet osaavat sopeutua muutoksiin paremmin kuin ihminen. Ne vain etsivät uuden asuinpaikan ja hakevat ruokaa muualta. Ne eivät ole sidottuina aikaan ja paikkaan niinkuin me ihmiset.
Auton hautautuessa lumeen kiroillaan lumen tuloa eikä pysähdytä ihailemaan pehmentynyttä muotoa. Lumi peittää ja pehmentää myrskyssä kaatuneen metsän. Umpihangessa tarpoessa ei tule mieleenkään jäädä ihailemaan hangen pintaa, johon on saattanut ilmaantua rusakon jälkiä. Tosin maalla tulee totuus äkkiä esiin. Aamulla ihailin ikkunasta rusakon juoksua pellolla ja iltapäivällä kuulin haulikon äänen ja seuraavana päivänä näin verijäljet.

|
1 kommentti
|







*click*

Runokirja lapselle tai luonnonystävälle

Tällaisista sumuisista päivistä on onneksi päästy ja ovat koittaneet kauniit pakkaspäivät. Onhan tämäkin jollain lailla kaunista ja salaperäistä, ei tiedä mitä on edessäpäin. Elämäkin on yhtä sumuista välillä. Tapahtumista ei tiedä eteenpäin varmasti kuin pienen hetken. Tunnin päästä voi olla jo aivan toista. Hyvää tai huonoa. Lottovoittoakin sitä aina odottaa ja joutuu pettymään, kun ei ole kuin yksi oikein.