Puutarhapolku

Helatorstaita vietetään sadesäässä.  Luontoa ei sade harmita.  Kävin äsken kiertelemässä puutarhassa sateenvarjon kanssa ja kuuntelin luonnon ääniä.  Oli niin monen laista sirkutusta ja siipien suhinaa.  Nyt on kiireisin aika pesänrakentamisessa.  Räystään allekin ovat jo pääskyset asettumassa.  Heleän vihreäksi on ympäristö muuttunut. 
Pääsin vihdoin eilen kasvimaan kimppuun.  Möyhensin mullan ja annoin vähän kasvuvoimaa lisää.  Kuukausi sitten ostetut siemenet pääsivät alkamaan kasvunsa.  Porkkanat, kyssäkaalit, salaatti ja sipulit näin ensimmäiseksi.  Porkkanat istutin nauhassa kun en niin pidä harventamisesta. 

Parin viikon päästä alkaa kesäloma ja silloin toivottavasti näen taimia kasvimaan pinnalla, ettei kaikki vaivannäkö ole ollut turhaa.   Istuttaminen on mukavaa, mutta kasvamisen seuraaminen ja sadonkorjuu on yhtä hauskaa. 
.

Kukkia kaikille äideille.  Olen kyllä irtokukkia vastaan, mutta sellaisia kukkia on mukava saada jotka on ilona seuraavinakin vuosina.  Kylmä oli tämäkin viikonloppu.  Lauantaina satoi, mutta sain härkäpavut istutettua navetan seinustalle.  Ensimmäinen kokemus niistä tuli siis koettua.  Toivottavasti tulee satoakin.  Jonkun verran oli kesä edistynyt siellä mökillä.  Puissa ei kyllä ollut oikein edes hiirenkorvia.  käki kyllä jo kukkui aamulla.  Pakkasen puolella oli lämpötila aamulla. 
Aurinko sentään näyttäytyi näin äitienpäivänä. 
Viime vuonna istutin jo kukkineet narsissit sinne tänne.  Hienosti ne kukkivat karussa maassa. 

 Kävin rautakaupan puutarhamyymälässä ja nappasin mukaani mukavan katalogin jossa on tavallisemmat kasvit ja menestymispaikat.  Tietysti se oli mainoslehtinen, mutta sen voisi säilyttää seuraavaa vuotta varten.

 Lehdykäisen nimi on Puutarhan ilo.  Sopiva nimi sille.  Siellä olisi ollut paljon mukaan ostettavaa.  Hillitsin kuitenkin itseni ja ostin vain puisia laattoja kasvimaan polkua varten.  Vielä ei ole kesäkukkien aika pitkään aikaan.  Kukkia voi jo ihailla luonnossakin.  Valkovuokot ovat ryhtyneet kukkimaan.  Onhan kohta äitienpäivä.  Haluaisin joskus yrittää siirtää niitä metsäpolkuni varteen maalle.  Pohjois-Satakunnassa kun niitä ei ole.  Ainakaan meidän mökin läheisyydessä.
Täällä Porissa niitä on joka paikassa.  Onneksi nyt sattui kamera lenkille mukaan ja otin kuvan.





Vähän vuokot nyökkivät kun oli niin pilvinen päivä.  Ei sekään ole minkään näköinen jos olisi vain yksi kukka, mutta monta tekee jo hienon vaikutuksen.

Nyt voidaan jo sanoa kevään olevan paikalla ja kesää odotellaan.  Viimeiset lumet ovat sulaneet metsistä ja pelloilta.  Purot kasvavat koskiksi ja virtaavat hurjaa vauhtia kohti merta.  Perhoset lentelevät leskenlehdestä toiseen ja odottelevat muiden kukkien aukenemista.  Ensimmäinen kyykin on jo nähty.  Kyllä se nästä vielä vihreydeksi muuttuu.
 Lankosken kuohuntaa Merikarvialla.  Miten puut kestävät kaiken veden.  Kai sitä vettä on vain niin lyhyen aikaa keväällä.  Juuret ovat lujasti maassa kiinni.

Touhua riittää näin keväällä.  On se kumma vain kun säätiedot eivät pidä yhtään paikkaansa.  Nytkin luvattiin viikonlopuksi auringonpaistetta ja lämmintä.  Eilenillalla perjantaina satoi vettä.  Nyt on pilvistä ja tuulee kylmästi.  Onkohan maailmankirjat niin sekaisin ettei meteorologitkaan tiedä minkälaista säätä on luvassa. 
Olen silti päässyt muutamana päivän mullassa möyrimään.  Istutin rivitalon takapihalle aikaisemmin istutetun pallotuijan viereen Japaninakileijan jolla on siniset kukat, sekä Aubrieta hybridin,  sen suomenkielistä nimeä en muista.  Kylmänkukka pääsi myös kukkapenkkiini.
Maalla istutin pari viikkoa ruukussa olleen Puksipuun.  Istutin sen maahan.  Katsotaan ensi talvena miten kasvn käy.  Metsäpolkuni varteen lisäsin Marjatanalppiruusu Haagan.  Sen pitäisi olla kestävä.  Luvataan pärjäävän 1-5 kasvualueilla.

 

Pääsin sentään mökilläkin vähän aloittelemaan keväthommia.  Sain kevätruiskutuksen tehtyä.  Lauantaina kun oli kylmä niin ahersin pajuaitaa pystyyn.  Vähän harva siitä tuli, mutta toivottavasti pystypuut alkavat vihertää.  Sen verran oli kosteata ettei ainakaan siitä ole kiinni.  Aidan on tarkoitus vähän peittää kompostia näkymästä pihaan. 

Olihan siellä vähän jotakin kasvanutkin.  Ruttojuuren kukat olivat nousseet maanpinnalle.  Kukat saavat ensiksi kukoistaa, ennenkuin suuret lehdet ilmestyvät.  Tulppaaneitakaan ei myyrä ollut syönyt.  Muutaman sentit olivat varret kasvaneet.

 Tämän tiedon luin Puutarhatalo Sydänmaan sivulta.  Oma, viime vuonna istutettu alppiruusu on talvehtinut ihan hyvin ja edellisvuotinenkin on vielä hengissä.  Kukat ovat metsäpolkuni varrella.  Siellä on tällä hetkellä kaksi alppiruusua, atsalea, vuorenkilpi ja muita pihassa kasvavia kasveja.  En ole niitä kastellut kuin istuttaessa.  Maa on hapan kun on mäntypuiden keskellä.  Varjoakin puut antavat, etteivät alppiruusut ole ainakaan koko aikaa auringonpaahteessä kesällä.  Alppiruusut kuulemma viihtyvät ryhmässä, joten luultavasti tänäkin keväänä istutan yhden.   On kovaa työtä kaivaa kiviseen metsään kuoppaa, se käy jo työstä.  On silti hienoa kun saa jotain kasvamaan niinkin karuun maahan.   

Kiirastorstai, pitkäperjantai, lankalauantai, sukkasunnuntai ja matkamaanantai.  Vai miten se nyt meni.  meille se maanantai tarkoitti kotiin siirtymistä mökiltä.  Kylmää oli, mutta sai ainakin levätä arkisen aherruksen lomassa.  Pääsin sentään vähän istuttamisen makuun kun laitoin samettikukat esikasvatukseen.  Kuistilla on hyvä kasvattaa siemeniä kun ei ole liian kuuma, eikä liian kylmä.
Ajankulukseni kuvailin pihan eläimiä, lähinnä lintuja.  Oravankin sain tähtäimeen.  Eihän ne minua kovin liki päästä, mutta kuvaaminen on niin hauskaa ettei ole väliä vaikkei kaikki onnistukaan niin hyvin.

Kylläpä lämpimät kevätpäivät antavat odottaa itseään.  Talvipomppa päällä, pipo päässä ja hanskat kädessä.  Siinä varustus puutarhatöihin.  Omenapuiden talvivarustuksia poistin ja katkoin oksia.  Mökillä on pakko vähän aloitella kevättöitä kun en pääse joka päivä tai edes joka viikko täällä käymään.  Aurinkoista on, mutta tuntuu ettei se lämmitä yhtään.  Linnutkin käyvät kilvan ruokintapaikalla.  Oravakin jemmaa ruokaa poskiinsa ja kantaa sitä kätköihinsä. 
Kameran kanssa olen liikkunut luonnossa.  Kuvaamisessa menee aika aivan juoksemalla.  On hienoa tähtäillä kameralla lintuja ja luonnon heräämistä.  Tähän juttuun en kuvia saanut.  Täällä maalla nuo nettiyhteydet ovat niin heikot, että kuvien lataaminen kestää ikuisuuden jos onnistuu ollenkaan.
Lunta on vielä metsissä vaikka kuinka paljon.  Pakkasesta on se hyöty, että hankikantoa on.  Metsässä on mukava liikkua kun ei uppoa polviin saakka.  Kylmästä huolimatta ojanpientareilla leskenlehdet kukkivat jo täyttä päätä. Nokkosperhosenkin näin piipahtavan tutkailemassa, kannattaako vielä tulla ulos.  Ei kannata, siivet jähmettvät niinkuin minun sormeni jos otan hanskat pois.

Viimevuotiset leskenlehdet sain näkyviin.  Viime vuonna pääsiäinen oli myöhemmin, joten niitä ei voi verrata keskenään.